Kaikki päättyy joskus

Hallo!

Kahden kuukauden pituinen blogihiljaisuus päättyy vihdoin. Hiljaisuus kertonee siitä, etten ole jäänyt viimeisiksi viikoiksi kotiin istumaan. Melkein yhdentoista kuukauden pituinen Erasmus-vuosi on viikkoa vaille ohi, ja tuntuu ihan uskomattomalta. Tein lauantaina viimeisen tenttini, ja vasta loman alkaessa sen tajusi oikeasti, että tässä tämä nyt oli. Toki olen täällä vielä viikon, mutta puolet läheisimmistä ystävistäni lähtee kotiin jo seuraavien parin päivän aikana, puolet taas ensi viikolla suunnilleen samoihin aikoihin kuin minä. On siis hyvästien aika. En olisi ehkä uskonut etukäteen, että tapaisin täällä niinkin mahtavia ihmisiä ja että näistä voisi vuoden aikana tulla niin läheisiä ystäviä, mutta näin on käynyt. Onneksi ensimmäinen jälleennäkeminen koittaa jo ihan pian, kun belgialainen Sofie tulee pariksi viikoksi Suomeen ja Jyväskyläänkin syyskuun alussa. :)

Kesäyön viettämistä Sachsenbrückellä (kuva Sofiielta)

 Heinäkuun kolmestä ensimmäisestä viikosta ei ole paljoakana kerrottavaa, sillä vietin ne valmistautuen kolmeen tenttiin ja pidinpä yhden esitelmänkin Rebekan kanssa. Onneksi kelit suosivat kirjastossa istumista, sillä saksalaisten mukaan sää nyt heinäkuussa on ollut aivan karmea. Omasta mielestäni se on vain muistuttanut keskimääräistä Suomen kesää päivittäisinen sadekuuroineen ja parinkymmenen kieppeillä olevine lämpötiloineen. Eli ihan ok, kun sade ei kuitenkaan ole ollut jatkuvaa. En silti valita, kun lämpötilat näyttäisivät näin viimeisen (loma)viikkoni kunniaksi kipuavan kolmeenkymmeneen ja aurinko on syrjäyttänyt taivaalla pilvet!

Mensa eli yliopiston ruokala

Tentit sujuivat yhtä sikavaikeaa lukuun ottamatta ihan hyvin, vaikka tulokset eivät vielä olekaan selvillä. Toivotaan läpimenoa! Loman alkaessa pari päivää sitten pääsi iskemaan tyypillinen flunssa, joka saisi äkkiä häipyä, sillä leppoisten lomapäivien lisäksi pitäisi jaksaa vielä hoitaa käytännön asioista kierrellen eri paikoissa ilmoittautumassa pois järjestelmistä. Kämppäkin pitäisi loppusiivota, mutta aika helppoahan lähteminen minun tapauksessani on, kun ei tarvitse myydä mitään tavaroita pois tai lähetellä tavaroita paketeillä Suomeen. Tullessani tänne syksyllä en joutunut ostamaan mitään kodin tavaroita, sillä asunnostani löytyi ihan kaikki tarvittava. Pidetään peukkuja sille, että saan mahdutettua Suomeen menevän omaisuuteni matkalaukkuun ja rinkkaan, joiden kanssa onnistun toivottavasti ensi viikolla matkustamaan Tukholmaan asti.

Nyt kuitenkin nautin viimeisistä päivistä täällä ihanassa kaupungissa, jota tulee varmasti ikävä. 

Kotikulmat Reudnitzissa

Reissuja, vieraita, futista ja laulua

Retkeläiset Rebekka, Mireia, Silvia, minä sekä Viki

Puro, johon Rebekka hetkeä myöhemmin tippui

Patojärvi

Ajattelin tässä tekstissä kertoa, mitä kaikkea onkaan tapahtunut toukokuun puolenvälin jälkeen.
Eräänä kauniina lauantaina teimme päivän vaellusreissun Harzin vuoristoon. Matkustimme junalla pari tuntia Ilsenburgiin, josta lähdimme kipuamaan ylöspäin. Matkan varrella seurasimme puronvartta ja kohtasimme tutunoloisia havumetsiä, hienon patojärven sekä polttariporukan, joka yritti kaupitella meille juotavaa. Kansallispuiston korkein huippu yltää yli tonniin, mutta emme ehtineet huiputtaan sitä tuon päivän aikana.

Toukukuun lopussa äiti ja isä tekivät muutaman päivän visiitin Leipzigiin. Parina päivänä otimme pyörät allemme ja poljimme esimerkiksi Cospudener-järvelle uimaan. Tottakai myös söimme hyvin Leipzigin kivoissa ravintoloissa. Joka paikassa oli meneillään parsaviikot, joten söimme parsaa aika usein. Säät suosivat ja oli kyllä mukavaa viettää aikaa yhdessä.

Ihana keväinen sienisalaatti @ Seeteufel

Päivä rannalla

Minä, isä ja Völkerschlachtdenkmal

Kesäkuun ekana viikonloppuna matkustin Baijerin Würzburgiin Karinin ja Kallen vieraaksi. Kaupunki oli aiemmilta reissuilta jo tuttu, joten pyörimme kaupungilla vähemmän. Sen sijaan keskityimme rentoiluun: katsoimme leffan, pelasimme pelejä, söimme, nukuimme ja kävimme kävelemässä viininviljelmien rinteillä. Jos muuten satut reissamaan autolla Saksassa, suosittelen ajelemaan Autobahnia 71 Erfurtista etelään. Tie kulkee ihan huikeissa maisemissa halki Thüringenin "vuoriston", ylittäen välillä syviä laaksoja huiman korkeita siltoja pitkin ja sukeltaen välillä pitkiin tunneleihin. Meinasi olla aika jännää olla kyydissa, kun autot tapaavat huristella tuhatta ja sataa.

Öinen Würzburg

Karin ja kesän suosikkijuoma Hugo: Proseccoa, holunder(seljankukka?)-mehua, minttua ja limeä.

Seuraavana viikonloppuna sain vieraakseni pari suomalaista reilaajaa. Tiia ja Anna tekivät Euroopan kiertueellaan parin päivän pysähdyksen Leipzigiin, ja olivat kyllä tosi kivoja vieraita! Olin jälleen kerran ihan lomalla, kun kierreltiin pari päivää kaupungilla tyttöjen kanssa.

Anna ja Tiia. Perjantai-ilta puistossa korttia pelaten.

Viikko eteenpäin, ja lähdin taas reissuun. Tällä kertaa isolla tyttöporukalla pohjoiseen, Itämeren rannalle. Matka Greifswaldiin oli pitkä, mutta kannatti! Saimme majoittua Sofien kaverin Lean yksiössä, jossa oli juuri sopivasti tilaa seitsemälle. :) Greifswald on pieni, idyllinen satamakaupunki, joka on sopiva rennon viikonlopun viettoon. Lauantaina teimme retken Rügeniin, joka on Saksan suurin saari. Paikka on täynnä lomakeskuksia, eläkeläisiä ja hienoja hiekkarantoja. Keli on tuolloin vähän sateinen ja viileä, joten keskityimme kahlailemaan ja pysymään sateelta suojassa. Paluumatkalla pysähdyimme kauniissa Stralsundin Hansakaupungissa, joka taitaa olla Unescon maailmanperintökohde. Suosittelen!
Sunnuntaina aamupäivän tunnit kuluivat kotibrunssia valmistaessa ja syödessä. Iltapäivällä teimme vielä kävelyretken rannalle, ja aurinkoinen sää houkutteli uimaan meressä.
Viikonlopun aikana tuli muuten syötyä paljon hyvää kalaa, joten olin aika innoissani. Muutenkin viihdyin seudulla tavallistakin paremmin, sillä Mecklenburg-Vorpommerin osavaltiossa on eniten järviä ja vähiten ihmisiä Saksan mittakaavassa. Ihan kuin Suomessa!
Paluujunassa henkilökunta piti meidät ajan tasalla Saksan futismatsin käänteistä. :)

Junamatkailussa on tunnelmaa...

Greifswaldin pieni satama

Ravintolalaiva, jossa illallistimme

Reissupoppoo (lukuun ottamatta Silviaa): Isabelle, Rebekka, minä, Sofie, Viki, Mylene ja Lea.

Hyppy. (Isabellen kuvaama).

Stralsund kirkon tornista. (Isabellen kamerasta myös).

Jalkapallosta voisi kirjoittaa kokonaan oman postauksensa. Kesäkuussa EM-kisojen aikaan futishuuma valtasi kaupungin. Ihan jokaisessa paikassa oli tarjolla Public viewing, eli siis terassit oli varustettu joko telkkariruuduin tai isommilla valkokankailla. Myös puistoon oli viritetty jättiscreenit. Varsinkin Saksan peleissä tunnelma oli ihan mahtava, ja vaikka kisakatsomokuppiloita oli runsaasti, piti paikalla olla todellakin ajoissa, jos mieli saada paikan. Tuntui, että koko kaupunki oli seuraamassa matseja ulkona. Kotona jännittäminen ei ilmeisesti ollut suosiossa. Harmi, ettei muuten hyvin pelannut joukkue päässyt välieristä finaaliin asti. Jänskää oli myös seurata Espanjan pelejä espanjalaisten kavereitten kanssa.

Espanjalaisen Xiscan kanssa  Saksan väreissä

Saksan välieräpeli Italiaa vastaan: ihmisiä riitti kadulle ja lähes raitionvaunukiskoille saakka

Niin kuin olen aiemmin kirjoittanut, lauloin tammikuusta lähtien kuorossa. Kesä- ja heinäkuussa koittivat sitten konsertit. Viimeisillä viikoilla ennen konsertteja harjoituksia oli tiiviisti, ja juhannusviikonloppu menikin konsertoidessa. Perjantaina teimme bussimatkan pieneen kaupunkiin Berliinin lähelle, jossa konserttimme oli osa perinteistä festivaalia. Kirkon takahuoneessa olivat tarjoilut kohdillaan, ja samanaikaisesta futispelistä huolimatta sali oli täynnä. Tarjosimme kuitenkin kappaleiden välissä yleisölle matsin tilannetietoja. :) Sunnuntaina konsertoimme Leipzigin lähellä Wurzenin kaupungissa. Siitä viikon päästä oli viimeinen konsertti Leipzigissa, jota monet kaverini tulivat kuuntelemaan. Tykkäsin ohjelmistostamme tosi paljon, ja oli mahtavaa päästä esiintymään ja laulamaan. Konserttireissuilla tutustuin myös muihin kuorolaisiin aiempaa paremmin, mikä oli toisaalta harmittavan myöhään, sillä kautemme loppui noihin konsertteihin.

Philharmonischer Jugendchor Leipzig

Talvilukukauden erasmus-ystävämme Outi, Isabelle ja Dori piipahtivat myös Leipzigissa! Kävimme melomassa joella, uimassa järvellä ja verestimme muistoja vaihtarijärjestön järjestämässä jokaviikkoisessa maanantain pubi-illassa, Montagskneipessa. Montagskneipessa tuli käytyä vielä syksyllä useasti, mutta ajan kuluessa tapa on hiipunut. Yksi lauantaiaamupäivä kului vegebrunssilla. Paikka on ihan tosi kiva vehreine sisäpihoineen ja brunssi maistuva.

Brunssipaikka katolta nähtynä

Brunssipoppoo fillareineen.

Kesän hetkiin ovat kuuluneet lisäksi Campusfest-musiikkifestarit yliopiston kampuksella (halvat pääsyliput ja hyvä tunnelma), Bachfest eli Bachin musiikkia ilmaiskonserteissa kauppatorilla, kiipeilemässä käynti,  Biergartenit, illanvietto katolla kaukaisia salamoita katsellessa, melominen, ulkoilmaelokuva puistossa sekä jäätelön syönti (80 senttiä/pallo! Arvatkaa tuleeko noilla hinnoilla syötyä vähän enemmän kuin Suomessa?). Ihana kesä!

Kesäilta puistossa & Charlie Chaplinin Sirkus elävän musiikin säestyksellä

Budapest

Kuun alussa kävimme reissussa Unkarissa. Budapest tarjosi meille vieraanvaraisuutta, lämpöä, parantavaa vettä ja epätodellisen kauniita maisemia kolmen päivän ajaksi.

Talvilukukauden päättyessä, eron hetkillä, syntyi päätös tavata koko porukalla uudestaan, kesällä Budapestissa. Deutsche Bahnin hakukoneen tarjotessa mukavan hintaisia lippuja Dresdenistä Budapestiin ei suunnitelman toteuttamista tarvinnut kauan miettiä. Kiitos eurooppaspesiaalin, matkustin 58 eurolla eestaas.
Käytännön syistä kuoppasimme aikeet isolla porukalla matkustamisesta, mutta Mylènen ja Silvian kanssa saimme aikataulumme sopimaan yhteen. Vapun jälkeisenä torstaina ranskalais-espanjalais-suomalaistriomme aloittikin 11 tunnin junamatkan kohti kaakkoa. Juna puksutti leppoisasti halki Tsekin ja Slovakian maalaismaisemien, ja päivän aikana ehti päästä junamatkustamisen ja reilauksen tunnelmaan. Olisi tosin houkuttanut jäädä junasta jo Prahassa tai Bratislavassa, jotka molemmat kaipaavat kipeästi vierailua osaltani!
Koko matka oli todellista kielten sekamelskaa, kun vieraista kielistä epänormaalin kiinnostuneet erasmukset pääsevät vauhtiin; ensin opetellaan turistisanastoa unkariksi, seuraavassa hetkessä lauletaan espanjaksi ja pian toistelemme yhdessä suomalaisia sanoja. Yhteisenä kielenä oli tietysti saksa.

Leipämarkkinoiden marsipaanitarjontaa

Dóri, Mylène ja Silvia Kalastajalinnakkeella

Myöhään illalla saavumme Budapestiin, ja asemalla näimme ystävämme Dórin muutaman kuukauden tauon jälkeen. Saimme autokyydin Dórin perheen kotiin ylös Budan rinteille, jossa majoituimme erittäin mukavasti neljä seuraavaa yötä. Korkealta kukkulan rinteiltä näkymä öiseen kaupunkiin oli huikea.

Ketjusilta

Seuraavina päivinä, perjantaista sunnuntaihin, tutustuimme perusteellisesti kaupunkiin. Olin vieraillut Budapestissä aiemmin muutaman vuosi sitten, mutten muistanut kaupungin hienoutta. Nyt se nousi ehdottomasti suosikkikaupunkieni joukkoon! Hurjan kauniissa, vaikkakin monin paikoin hieman ränsistyneissä rakennuksissa riitti katseltavaa. Ja se Tonava, joka teki vaikutuksen kaikkina vuorokauden aikoina, aina eri kanteilta katsottuna. Erityisen hienoa oli nähdä joen pinnasta heijastuvat sillat ja rakennukset iltavalaistuksessaan. Kaupungissa ikänsä asuneita ystäviämme seuratessa päädyimme pienille kujille ja löysimme tietysti ne parhaat paikat. Välillä oppaanamme oli Dóri, välillä taas Viki ja osan aikaa kiersimme kaupunkia keskenämme. Niin ikään budapestiläinen Viki on oikeastaan vielä kesälukukauden kanssamme Leipzigissa, mutta oli Unkarissa juuri meidän reissumme aikaan tekemässä tenttejään .

Kakkumaraton autenttisessa kulmaleipomossa alkamassa. Pelin henki: haukkaa kakusta pala ja siirrä lautanen eteenpäin seuraavalle. Lopeta vasta, kun kaikki lautaset ovat tyhjiä. :)

Viki, Silvian kädet sekä Mylene

Linnakukkulaan tutustuessamme satuimme leipäfestareille, jossa saimme maistiaisista mahat täyteen. Perjantai-iltana juhlimme Vikin synttäreillä kivassa mutta kuumassa baarissa Budassa. Hause of Terror-museo valotti mieleenpainuvasti Unkarin lähihistoriaa, ja Margit-saaren vehreydessä samoilun jälkeen söin ensimmäistä kertaa kanelijäätelöä (nam!). Lauantai-iltana onnistuimme olemaan silmä tarkkana juuri sillä hetkellä, kun ketjusillan valot syttyivät. Kävimme Vikin kanssa risteilyllä Tonavalla täysikuun valaistessa ja nousimme Gellert-vuorelle katselemaan valaistua kaupunkia.

Parlamenttitalo iltavalaistuksessaan

Kuninkaanlinna

Sunnuntain iltapäivä oli kerrassaan täydellinen. Rentouduimme monta tuntia Széchenyin kylpylän lämpimissä vesissä, niin ulko- kuin sisäaltaidenkin puolella. Paikka oli aivan valtava, ja saunojakin oli varmasti toistakymmentä. Ja millaisia saunoja: saksalaisten saunasääntöjen puuttuessa (onneksi) pääsin jo vähän lähemmäksi suomalaista saunakokemusta. Päivän jälkeen iho oli niin pehmeässä ja hyvässä kunnossa, että olin valmis muuttamaan Budapestiin ja ostamaan kausikortin tuohon kylpylään. Suosittelen kaikille Budapestin kävijoille! Päivälippu koko kylpylän alueelle maksoi noin 12 euroa. Vinkkinä voin sanoa vain, että kannattaa varata paljon aikaa. :)

Mylène sankareiden aukiolla

Kokonaan oman kertomuksen arvoinen on majoittumisemme Dórin kotona. Tutustuimme Dórin äitiin, joka puhui saksaa ja jonka kanssa pystyimme näin hyvin keskustelemaan. Päivät alkoivat yhteisellä aamiaisella puutarhassa, ja parina iltana istuimme söimme herkullista unkarilaista ruokaa puutarhassa. Juotavaksi tarjottiin roseeviinischorlea (sekoitus viiniä ja hiilihappovettä) sekä pálinka-snapseja. Pálinka on hedelmistä, yleensä aprikooseista tai luumuista tehty hedelmäviina. Keskustelut mm. unkarilaisesta identiteetistä lämpimässä, pimeässä illassa jäivät lähtemättömästi mieleen ja ruokkivat kiinnostusta Unkaria kohtaan entisestään. Keskustelimme koskivat luonnollisesti myös ruokaa, ja osaamme nyt kysyttäessä mainita unkarilaisen keittiön kulmakivet: paprika, sipuli, tomaatti sekä liha. Täytyy sanoa, että lihaisuudestä huolimatta tykkäsin kovasti meille tarjoituista ruoista!

Öistä kaupunkia Gellert-kukkulalta nähtynä

Maanantai-aamuna oli haikeaa jättää Dóri perheineen sekä Budapest taaksemme. Mielestäni juuri tuo perheessä majoittuminen teki matkasta astetta erityisemmän, kun pääsi kurkistamaan hetkeksi yhden budapestiläisen kodin arkeen.

Reissun jälkeiset pari viikkoa ovat olleet tosi kivoja. Olen päätynyt kadulta repäistynä vapaaehtoisena kokeilemaan kontakti-improvisaatiota, tanssahdellut electro-swingin tahtiin, tutkinut itselleni uusia kaupunginosia ja ollut katsomassa vaikuttavaa tanssiesitystä (Mörderballaden, Leipziger Ballet). Helatorstaina kokkailimme kavereiden kanssa lasagnea ja raparperipiirakkaa, ja löysimme tästä tavallisesti niin värittömästä naapuristostani kätketyn helmen, kaupungin parhaan Biergartenin.
Serkkuni Lauri kävi täällä neljän tunnin pituisella päivävisiitillä, ja oli kyllä mukava nähdä häntä, vaikkakin vain lyhyen ajan. Seuraavat vieraat ovatkin viikon päästä saapuvat vanhempani, joiden kanssa on suunnitelmissa lähteä pyöräretkelle. Toivottavasti säät pysyvät näin lämpiminä, tällä hetkellä mittarissa on mukavat reilu parikymmentä astetta.

Reissuporukka poseeraa parlamamenttitalo takanaan

 Eilen vietin pari tuntia puistossa Vikin kanssa opetellen värejä sekä ruokien nimiä suomeksi ja unkariksi. Olemme kesälukukauden alusta lähtien yrittäneet opetella toistemme äidinkieliä, ja olen alkanut vähitellen innostua unkarista. Sukulaisuudestaan huolimatta kieli ei ole kuitenkaan kaikista helpoin oppia. Aakkosiakin on kaksinkertainen määrä suomeen verrattuna.
Eilen kuulin tarinoita siitä, miten herkullisia barack, eli aprikoosit, persikat sekä nektariinit ovat Unkarissa sesonkikaudellaan kesällä. Päätin jo, että jokin vuosi täytyy päästä Unkariin tuohon aikaan aprikooseja poimimaan!

P.s. Deutsche Bahnin hakukone tarjosi reilu viikko sitten suotuisaa Schweden-spesiaalia, jonka myötä päätin vahvistaa kotimatkani Suomeen. Matkustan junalla Leipzigista Tukholmaan heinäkuun viimeisenä päivänä (lippu oli vain 37 euroa!). Tukholmasta tulen sitten vähitellen kohti Suomea. Olen melkoisen innoissani tuosta 14 tunnin minireilistäni Hampurin ja Kööpenhaminan kautta sekä siitä, että parinkymmenen vuoden tauon jälkeen pääsen vihdoin Tukholmaan. :)

April, April, der macht was er will

Hallo!
On kyllä kulunut tovi jos toinenkin edellisestä päivityksestä. Pahoitteluni! Yritän tässä postauksessa koota huhtikuun tapahtumat yhteen.

Näkymä yliopiston ruokalasta

Tanja

Sini

Maaliskuun lopussa, palattuani kotiin Baijerin reissusta, sain kaksi vierasta Jyväskylästä. Sinin ja Tanjan kanssa vietimme ensin kaksi päivää Leipzigissa, jonka jälkeen suuntasimme seuraavaksi pariksi päiväksi Berliiniin. Lähes samalla hetkellä kun Tanja ja Sini joutuivat lähtemään lentokentälle, saapui seuraava vieraani Jyväskylästä, Johanna, joka vieraili vain Berliinissä. Sain Berliini-kiintiöni täyteen (ainakin hetkeksi), sillä olin kaupungissa sunnuntai-illasta lauantaiaamuun asti. Tällä kertaaa oli kunnolla aikaa tutustua kaikessa rauhassa eri kaupunginosiin, ja viikon aikana tulikin käveltyä paljon. Baijerin kesäisistä ilmoista lämpötilat laskivat pääsiäisviikoksi lähes parilla kymmenellä asteella, ja Berliinissä oli todella tuulista ja koleaa koko viikon... Siitäkin huolimatta: Berliini oli taas ihana! Seura oli myös parasta, kiitos tytöille.

 Spree, Berlin

Schloss Charlottenburg, Berlin

 Launtaiaamuna lähdin Berliinistä kimppakyydillä kohti etelää. Ehdin pyörähtää kotona Leipzigissa puolisen tuntia pakkaamassa reppua uudelleen ennen seuraavaa kyytiä, joka vei minut tuttuun paikkaan, Spielmesin kylään Thüringeniin. Sain juhlia pääisäistä Eisenschmidtin perheen kanssa, ja pyhät sujuivat oikein mukavasti. Ohjelmassa oli mm. mummon synttärijuhlat, sukulaisten luona kyläilyä, pääsiäiskirkko, pääisäiskorien etsintää puutarhasta sekä grillailua. Ruoka oli jälleen kerran erittäin herkullista ja sitä oli paljon. Seutu on kuuluisa kakkuperinteestään, ja mummon synttäreillä oli tarjolla noin kymmentä erilasita kakkua. Kyllä kelpasi. Paikallisten kanssa rupatellessa huomasin, että murteen ymmärtämiseni oli parantunut hieman sitten viime vierailun! Sitä se ei tosin edelleenkään tarkoittanut, että olisin ymmärtänyt kaiken.
Paikallisista pääsiäisperinteistä mainittakoon keitettyjen sekä värjättyjen kananmunien kuoren särkeminen heittämällä muna ilmaan. Heittäminen tapahtuu erityisen virkatun verkon avulla, jolla kananmunat saa kätevästi singottua korkeuksiin. Laskeutumispaikaksi kannatta valita pelto tai muu pehmeä alusta, jotta keitetty sisus ei kärsi maahan osuessa. :)

Pääsiäismunilla koristellut puut ovat Saksassa pääsiäisen merkki

 Bonny der Hund, Spielmes

 Pääsiäisen jälkeen oli vihdoin aika aloittaa kesälukukausi ja palata yliopistolle. Lukukautta on kulunut nyt kolme viikkoa, ja opiskeltavaa rittää heinäkuun loppupuoliskolle asti, jolloin tentit ovat. Kaikki kesän kurssini ovat sosiologiaa, teemoina mm. sosialisaatio, eurooppalainen identiteettis sekä tunteiden sosiologia. Pitkän loman jälkeen opintoihin riittää taas virtaa, ja on ollut tietysti kivaa, kun tärkeä vaihtariporukkamme on jälleen koossa.

Augustusplatz ja yliopiston uusi päärakennus, Leipzig

Augustusplatz

Reilu viikko sitten sunnuntaina  vuorossa oli kevään huipputapahtuma, Leipzigin maraton. Menin jo ajoissa ilmoittautumaan elämäni ensimmäiselle puolimaratonille, ja vaikka harjoittelukausi olikin erittäin rikkoinainen, pääsin kuin pääsinkin llopulta lähtöviivalle! Viime kuukausien flunssatiheydellä se kun ei ollut mikään itsestäänselvyys...Helmikuun ja maaliskuun reissailut ja sairastelut hankaloittivat treenamista sen verran, että kävin juoksemassa noiden kuukausien aikana yhteensä ehkä kolme kertaa. No, viimeiset pari viikkoa ennen h-hetkeä sain olla kuitenkin terveenä ja valmistautua kotona Leipzigissa hyvin, joten lähdin luottavaisin mielin kisailemaan.
Sunnuntaina keli oli aurinkoinen ja lämmintä riitti 15 asteen verran. Juoksusää oli siis mitä mainioin! Puolimaratonin suomalaisedustus oli hyvä, sillä vaihtarikaverini Rebekka sekä hänen Leipzigissa vierailulla olleet vanhempansa juoksivat myös. Puolimaratonilla juostiin yhden kerran lenkki, joka kulki kaupunkialueella leveitä asfalttikatuja pitkin. Varsinkin alussa porukkaa riittikin melkein ruuhkaksi asti. Sain Rebekasta juoksuseuraa, ja juoksimme yhdessä lähes lähdöstä maaliin. Kummallakaan ei ollut kokemusta puolimaran juoksemisesta, joten alkuvauhtimme oli rauhallinen. Suunnilleen 7 km:n kohdalla huomasimme, että voimia on hyvin jäljellä ja voisimme kiristää tahtia. Loppumatkan ohittelimmekin ihmisiä ja pidimme reipasta vauhtia. Itselläni juoksu kulki kevyesti noin 15 km asti, jonka jälkeen sai sitten pakottaa itsensä pitämään juoksun vauhdikkaana. Siinä vaiheessa oli todellakin tarpeellista, että oli joku, joka pakotti jatkamaan eteenpäin, ja Rebekan kanssa vuorotellen johdimme ja peesasimme.
Reitti oli mielestäni tosi kiva, ja reitin varren kannustusjoukot sekä huoltopisteet saavat täydet pisteet! Vaikka olinkin viimeisen kilometrin aikana aivan poikki enkä olisi jaksanut enää yhtään, oli fiilis suurimmaksi osaksi korkealla. :) Maaliin saavuin ajassa 2.02.37, johon voi olla ihan tyytyväinen, kun ottaa huomioon surkean harjoitteluni. Ensi kerralla tavoite on selvästi alle kahdessa tunnissa!

Kaupungin parhaat jäätelöt kotikaupunginosassa, Reudnitzissa

Eisträumerei @ Reudnitz

Viime viikolla Leipzigissa järjestettiin kansainvälinen A Cappella-festivaali. Varasimme Iinan kanssa liput ruotsalaisen Kraja-yhtyeen konsertiin. Krajan muodostavat neljä nuorta naista Uumajasta, ja yhtyeen musiikki pohjautuu ruotsalaiseen kansanmusiikkiin. Tykkäsin keikasta kovasti, mutta vieläkin parempaa oli tulossa. Huomasimme, että festivaalin yhteydessä järjestettävässä kutsukilpailussa esiintyy helsinkiläinen lauluyhtye Ensemble Norma. Perjantaina tie vei siis uudestaan Gewandhausin Mendelssohn-saliin, jossa esiintyi tuona ensimmäisenä kilpailupäivänä neljä yhtyettä. Noiden neljän joukossa Ensemble Norma oli mielestäni aivan omassa sarjassaan. Yhtye esitti neljän biisin ohjelmiston, ja mukana oli biisejä niin suomeksi, ruotsiksi kuin englanniksikin. Esitys oli aivan mahtava ja sai yleisöltä valtavat suosionosoitukset. Mielestäni ryhmä ammentaa paljon suomalaisesta lauluyhtyeperinteestä, mutta tekee kuitenkin selvästi omaa juttuaan. Keikka jää itselleni mieleen ehdottomasti yhtenä mieleenpainuvimmista hetkistä Leipzigissa; oli hienoa ja liikuttavaa kuulla omaa kieltään kauniisti ilmaistuna. Yhtye saavutti muuten kilpailussa 2. sijan. :)

Parvekeillallinen

28.4. klo 20, Lene-Vogt-Park, Leipzig

Kesä on saapunut Leipzigiin! Täällä on ollut nyt viikon ajan erittäin lämmintä: päivälämpötilat ovat olleet 25 tienoilla, ja viikonloppuna päästiin jopa lähelle kolmeakymmentä. Melko hyvin huhtikuuksi! Parhaillaan kaupungin ympärillä pauhaa jo monetta tuntia ukkonen, joka on kesän ensimmäinen. Viimeisen parin viikon aikana myös luonto on alkanut vihertää kunnolla; puut kukkivat ja niiden lehdet alkavat olla jo isoja, ja nurmikkoa tarvitsee jo leikata. :)
Otsikko on muuten tunnettu saksalainen sananlasku, joka kuvaa huhtikuun vaihtelevaa säätä. Käännöshän kuuluu, että "Huhtikuu tekee mitä haluaa". Sananlasku piti kuluneen huhtikuun osalta paikkansa hyvin: vielä alkukuusta lämpötilat olivat jopa pakkasella ja räntääkin tuli välillä taivaalta, ja kuun loppupuolelle olikin jo täysi kesä.

Der erste Mai in Johannapark

Viime viikonloppuna nautin kesästä pyöräillen (korjautin vihdoin pyöräni, ja se kulkee hyvin. Jippii!), puistossa kavereitten kanssa hengaillen sekä parvekkeella aikaa viettäen (iltakymmeneltä tarkenee vielä hyvin). Maanantaina valmistauduimme vappuun paistamalla porukalla luonani 30 munkkia. Rasvan haju tuntuu kämpässämme vieläkin, mutta kyllä se oli sen arvoista. Tiistaina kokoonnuimme puistoon kansainväliselle vappupiknille, asiaankuuluvasti jo aamupäivästä. Lähes kaikki suomalaisvaihtarit sekä suuri joukko kansainvälisiä ystäviä oli kokoontunut paikalle, ja ainakin mulle vappu oli lämpimin ikinä! Olin tehnyt ajoissa simaa (ja onnistunut siinä), ja kun Iina apujoukkoineen oli myöskin kunnostautunut munkinpaistossa, eivät munkit loppuneet kesken ja vapputunnelma oli taattu. Koska 1.5. on myös Saksassa vapaapäivä, oli puisto iltapäivästä täynnä piknik- ja grilliseurueita sekä auringonottajia.

Vappupiknikväkeä

Näillä keleillä on ollut mukavaa viettää aikaa myös Leipzigin halki virtaavilla joilla. Valitsin nimittäin yliopistoliikunnan tarjonnasta melontakurssin, joka on ihan huippu! Olen päässyt ensimmäistä kertaa melomaan kajakilla, ja se on osoittautunut tosi kivaksi. Miksi en ole päässyt kajakoimaan jo Suomessa?

Johannapark, Leipzig

Huomenna lähden taas reissuun. Tiedossa on 11 tuntia junamatkailua Tsekin halki Budapestiin saakka, jonne lähden unkarilaisen ystävieni Dorin ja Vikin luokse. Matkaseurana ovat Mylene ja Silvia, ja tiedossa majoitus budapestiläisessä perheessä, mahtavat paikallisoppaat sekä toivottavasti kylpemistä!

Ihanaa kevättä Suomeen toivotellen,
Anne