Retkeilyä ja rikossarjoja

Hallo pitkästä aikaa! Uusi viikko ja lokakuun viimeinen päivä ei ole alkanut täällä Saksenissa tavallisen, arkisen maanantain tapaan, sillä tänään juhlitaan Reformationstagia ja vietetään vapaapäivää. Saksenissa ja Saksan muissa protestanttisissa osavaltioissa muistellaan suunnilleen viiden sadan vuoden takaisia tapahtumia, kun Luther naulasi 95 teesiään kirkon oveen Wittenbergin kaupungissa (joka on muuten ihan lähellä Leipzigia). Teeseissään hän arvosteli mm. katolisen kirkon anekauppaa, ja tapahtumista alkanut Lutherin kiista katolisen kirkon kanssa johti lopulta luterilaisuuden erkanemiseen omaksi kirkokseen.

Itse otin tuntumaa tähän paikalliseen juhlaan viikonloppuna, kun ostin leipomosta mukaani Reformation-päivän nimikkoleivonnaisia. Olivat vähän niin kuin pullia tomusokerikuorrutteella, rusinatkin löytyivät sisältä! Mutta korvapuustien voittajaksi niistä ei tietenkään ollut. Tälle syksylle täällä päästään jo toista kertaa viettämään pidennettyä viikonloppua, ja koska kaupat pitävät ovensa kiinni aina sunnuntaisinkin, piti lauantaina muistaa shoppailla ruokaa parin päivän tarpeiksi. Muutoin ylimääräinen vapaapäivä ei vaikuta elämääni sen kummemmin, sillä maanantaini ovat normaalistikin luennoista vapaita. Tosin kotona opiskeltavaa riittää tällekin päivälle ihan kiitettävästi, joten aivan joutilaaksi ei voi ryhtyä. Sopivasti viikonlopuksi tänne saapui yllättävän lämmintä ilmaa, ja erittäin kesäisiltä tuntuneet kelit hyödynsin lenkkeillen. Lämpöä riitti mittarin mukaan 17 asteen verran, mikä auringossa tuntui parilta kymmeneltä. Oikeasti: huomenna on marraskuu, mutta tälle viikolle on luvattu pelkästään aurinkoisia ja +15 asteisia päiviä. Tälläisesta syksystä minä tykkään!

Elbe kylpee syysauringossa

Viimeisen blogikirjoituksen jälkeen ei ole ehtinyt kovin paljon tapahtua, sillä yksi viikko kului sängyn pohjalla kunnon flunssaa potiessa. Olin juuri ehtinyt toipua edellisestä, lievemmästä taudista, kun lämpö alkoi nousta uudelleen. Tosin voi myös olla, etten ollutkaan täysin toipunut, eikä kroppa tykännyt kun lähdin heti päiväksi retkeilemään Sächsische Schweiziin... Sairastaminen yksin kotona oli hurjan pitkäveteistä, ja jos siitä jotain hyvää pitää etsiä, niin nyt on taas ihan uudenlaista motivaatiota opiskeluun ja kaikenlaiseen touhuiluun. Huomasin myös, miten ihania ihmisiä täällä on ympärillä; sain kavereilta paljon piristäviä viestejä ja kyselyitä, tarvitseeko kaupasta tuoda jotain ja pärjäänkö varmasti. :) Toivottavasti flunssat olisi nyt sitten podettu tältä talvelta.

Hiekkakiveä

Porukkaa kiipeili kallioilla. Siistiä!

Viime postauksessa lupailin myös kertomusta Sächsische Schweizin retkestä. Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina junailimme pari tuntia ihan Tsekin rajan tuntumaan, Dresdenistä parikymmentä kilometriä etelään. Päivä oli jälleen kerran aurinkoinen, mutta viileän tuulinen; sopiva retkeilysää siis. Kaunis ilma oli houkutellut muutamia muitakin ulkoilemaan, ja pelkästään meidän WILMA-porukassamme oli reilusti yli sata vaihtaria. Retken organisoijia kävi vähän sääliksi, he kun näyttivät olevan silminnähden paineessa noin ison jengin kaitsemisesta, missä kieltämättä olikin hommaa, varsinkin kun meille ei annettu mahdollisuutta jakautua pienempiin ryhmiin ja liikkua oman aikataulun mukaan. Polut ruuhkautuivat myös saksalaisista, joita oli liikenteessä vauvasta vaariin ja koiriin saakka. Suomalaiseen makuun vähän liikaa hälinää ja muita ihmisiä, mutta jos sen ei antanut häiritä, niin ihan mahtavasta paikastahan oli kyse. Somasti kiemurtelevan Elbe-joen vierestä nousi jylhiä, pyöreiksi hioutuneita hiekkakivikallioita, ja mäkien rinteiltä löytyi monenlaista metsää. Suosittelen kyllä paikkaa kovasti! Antaa kuvien puhua puolestaan. Pitkän päivän aikana tuli mukavasti rasitettua jalkalihaksia ja hengitettyä raikasta ilmaa.

Bastei, alueen tunnetuin näköalapaikka

200 m pudotus Basteilta Elbeen

Viimeisen parin viikon aikana olen myös käynyt leffassa, jazz-klubilla ja aloittanut yliopistoliikunnan kurssit. Leffailta oli oikein hauska kokemus: lähdimme Iinan ja Katian kanssa katsomaan saksalaista komediaa nimeltään Männerherzen 2. Kyseessä oli menestyskomedian jatko-osa, ja tarinan aiheena viisi miestä. Kuulosti huomattavasti huonommalta kuin mitä todellisuudessa oli, ja elokuva nauratti ihan oikeasti koko parituntisen kestonsa verran. En muista milloin olisin viimeksi nauranut leffassa noin paljon. Oli mahtavaa huomata, että ymmärsi nopeatempoisesta dialogista kaiken oleellisen ja useimmat vitsit upposivat. Toisaalta vitsit pohjautuivat melko yksinkertaisiin asioihin eikä elokuva varsinaisesti älyllään loistanut, muttei anneta sen häiritä. Mikä sen sijaan häiritsi, olivat popkornit. Ostimme Iinan kanssa reilun kipon popkorneja, mutta nepä paljastuivatkin makeiksi, eikä niitä pystynyt paljoa syömään. Katia tiesi kertoa, että Belgiassa leffateattereiden popkornien oletusmaku on hunajainen, ja suolaisia on huomattavasti harvemmin saatavilla. Keskieurooppalaiset...

Kävinpä lenkillä kaupungin rajalla

Yo-liikunnan kiipeily- ja kansantanssikursseille olen päässyt mukaan vasta kerran, mutta varsinkin kiipeilystä vakuutuin kerralla. Kiipeilypaikka on rakennettu entiseen vesitorniin, joten seinillä riittää korkeutta. Ryhmämme oli sopivan pieni, ja muut kurssilaiset vaikuttivat tosi mukavilta. Ehdin kiipeämään seinän ylös vain kerran, mutta sillä sai jo lihakset yllättävän kipeiksi. Minkähän asteen Muskelkater (eli sananmukaisesti lihaskrapula) tämän illan jälkeen on luvassa, kun on perusvarmistuksen teoria on käyty läpi ja aikaa jää luultavasti enemmän varsinaiseen kiipeilyyn.

Tatort!

Eilisen illan vietimme niin kuin saksalaiset konsanaan, kun linnoittauduimme Sofien luokse telkkarin ääreen katsomaan Tatort-rikossarjaa. Olemme kuulleet, että sunnuntai-iltaisin ihmiset kokoontuvat ravintoloihin ja pubeihin seuraamaan Tatorteja isolta screeniltä. Jokaisella isommalla paikkakunnalla on oma Tatortinsa ja paikalliset komisaarionsa, jotka selvittävät yhden tapauksen jaksossa. Konsepti on siis samantyyppinen kuin C.S.I.:ssä. Tatortin seuraaminen meinasi jäädä aluksi vähemmälle huomiolle, kun pääosan saivat nyyttäriruoat ja -juomat, mutta homma helpottui huomattavasti kun löysimme televisiosta tekstitystoiminnon. Ainakin eilisen jakso oli aika kevyttä katsottavaa ruotsalaisiin lajitovereihinsa verrattuna, mutta kyllähän tuon parissa viihtyi.  Tatortin jälkeen olisi houkuttanut jäädä katsomaan vielä Twiligthin ensimmäistä osaa, saksaksi dubattuna. Lähdimme kuitenkin istumaan istumaan iltaa unkarilaisen Doran ja hänen unkarilaisten vieraittensa kanssa, ja yritimme pitää keskustelukielenä englannin, jotta kaikki ymmärtäisivät. Se osoittautui aluksi lähes mahdottomaksi: näköjään päähän ei mahdu kerrallaan kuin yksi vieras kieli. Mieltä kuitenkin lämmitti huomata, että saksa on tällä hetkellä se paremmin hallussa oleva kieli.

Ruskaa eiliseltä

Tuleville viikoille ei ole sen kummempia suunnitelmia. Seuraavat pari viikkoa kuluvat todennäköisesti referaattia eli suullista esitelmää valmisteltaessa. Aiheena on koulutusekspansio (onko tälle suomenkielistä termiä?) kansainvälisestä näkökulmasta, ja lähdemateraalina on muutama artikkeli englanniksi. Helppoa siinä mielessä, ettei tarvitse itse lähteä etsimään aineistoa ja aineisto vaikuttaa ihan ymmärrettävältä, mutta kysymys kuuluu, pidänkö esitelmän englanniksi vai saksaksi. Englanti tuntuisi luontevammalta, koska aineistokin on englanniksi, mutta eilisen takkuileva keskustelun perusteella valinta voisi osua saksaan...Saa nähdä.

Jonkin viikonloppureissun haluaisin vielä kehitellä tälle vuodelle. WILMA:n Puolan ja Prahan reissut jäävät harmikseni väliin, sillä perjantain saksan tunnit kestävät aina viiteen asti ja estävät hyvin jo perjantaina aamupäivästä alkavat reissut. Suomen vierailijoitakaan ei ole vielä ilmoittautunut ruuhkaksi asti talvilukukaudelle. Leipzigissa riittää tekemistä talvikuukausinakin (joulumarkkinoihin on enää kuukausi!), joten jos raha- ja aikatilanne antaa myöten, niin tervetuloa tänne! Suomen joululoman aikataulukin on nyt selvillä. Lennän Suomeen vasta keskiviikkona 21.12. heti luentojen loppumisen jälkeen, ja takaisin ajattelin lähteä torstaina 29.12. ja juhlistaa vuodenvaidetta Saksassa vaihtariporukalla. Lukukausi jatkuu jo 3.1., joten kovin pitkää lomaa ei ole tiedossa. Lunta on jo vähän ikävä, että toivottavasti sitä riittää joulunaikaan. Tänne kun ei talvi ole tulossa ihan hetkeen...Koettakaa selvityä marraskuusta siellä Suomessa!