sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Vielä on kesää jäljellä


Tämän gerberan sain tuntemattomalta mieheltä kotiovellani eräänä iltana. Olin tulossa lenkiltä varmasti todella nuutuneen näköisenä, ja ulko-ovi jo sulkeutumassa perässäni, kun kuulin huudon "Entschuldigung", anteeksi, mutta...ja tosiaan, tyyppi halusi vain antaa minulle kukan.

Viikko on taas vierähtänyt ja kuukausi vaihtunut lokakuuksi, mutta sitä ei kyllä täällä huomaa. Viime päivinä Sachsenissa on nimittäin saatu nauttia intiaanikesästä; lämpötila on noussut monena päivänä +25 asteeseen ja täytyy todella varoa, ettei pala auringossa. Sormikkaiden ja pipon hankkimista voi siis edelleen lykätä tuonnemmaksi. Pahoitteluni muuten mielikuvituksettomasta otsikosta. Jos jollain on takataskussa hyviä otsikkoehdotuksia joka tilanteeseen, niin mulle saa lähettää!


Viikko sitten sunnuntaina kävimme retkellä Sachsenin pääkaupungissa Dresdenissä, jonka kanssa Leipzigilla on perinteisesti ollut kova kisa paremmuudesta. Dresdenillä on kieltämättä etunsa kisassa; kaupunki on ollut kuninkaiden asuinpaikka, ja erityisesti komeita barokkirakennuksia riittää. Toisessa maailmansodassa Dresden pommitettiin täysin maan tasalle, mutta sitkeästi ja isolla rahalla kaupunkia rakennettu entiselleen.  Muutaman viime vuoden ajan Dresdenin kävijät ovatkin saaneet nauttia taas entisestä loistosta. Yksi kaupungin lempinimistä on Elben Firenze, mikä ei kieltämättä ole kovin kaukaa haettu kun katselee vanhan kaupungin rakennusten siluettia ja siltoja Elbe-joen toiselta puolelta.


Dresdenin Neustadtin värikkyyttä
Meidän ohjelmaamme kuului aamupäivästä kaupunkikierros vanhassa kaupungissa, jossa tarkastelimme päänähtävyyksiä ulkoapäin. Lounasta söimme Biergartenissa, jossa ruokalista oli kovin saksalainen (olutta, hapankaalia ja makkaraa), ja ruoan jälkeen ehdimme ottaa auringossa pienet nokoset Elben rannan laajoilla nurmikentillä. Ehdottomasti parasta Dresdeniä olivat nuo vehreät joenrannat! Iltapäivän vierailukohteen saimme valita muutaman museon joukosta, ja vaikka joukossa olisi ollut mm. maailmankuuluja renessanssin (Rembrandt, Rubens...) ja barokin maalauksia esittelevä kokoelma, päätin jättää taidemuseot odottamaan huonompia syyskelejä ja suuntasin Elben toiselle puolelle kiertämään Neustadtia. Neustadt, uusi kaupunki, on Dresdenin alternative-kaupunginosa ja tunnettu monipuolisesta yöelämästään. Sunnuntai-iltapäivänä tunnelma oli kuitenkin uinuva ja rauhallinen, ja hiljaiset kadut pastellinsävyisine kivitaloineen olivat täydellinen kohde rennon sunnuntain viettoon. Lisäksi vanhan kaupungin tukkineista turistilaumoista ei Neustadtissa näkynyt jälkeäkään. 

Biergartenin portti

Dresdenin vanha kaupunki sekä Elbe-joki rantanurmikoineen
Dresdenistä jäi oikein hyvä vaikutelma, ja suunnitteilla onkin tehdä toinen reissu kaupunkiin paremmalla ajalla ja kiivetä silloin Fraeunkirchen torniin, ihmetellä taidemuseoita ja tutustua Neustadtin iltaelämään. Toisaalta kaupunkien välisessä kisassa minä annan pisteeni Leipzigille. Kotiin oli hyvä palata reissulta. :)

Siisti huone!
Huoneen toinen pääty
Maanantai ja tiistai kuluivat tiiviisti Rebekan kanssa, kun pakersimme kasaan suullista esitelmää kielikurssia varten. Meillä molemmilla oli tiistai-illaksi liput Rubikin keikalle, mikä olikin hyvä kannustin saada esitelmä tehtyä tiistaina aikanaan...No, pääsimme melkein tähän tavoitteeseen ja vain ihan pikkuisen tehtävää jäi keskiviikkoaamulle. Rubik veti loistavan keikan harmittavan tyhjälle salille, mutta onneksi harvalukuinen yleisö osasi pitää tunnelmaa yllä.
Kun lähdin keikan loputtua puolenyön aikaan pyöräilemään kotiin, jo aiemmin itse paikkaamani takarengas sanoi äänekkäästi poks. Mur mur, silloin kyllä ärsytti! Ratikkaa olisi saanut odottaa siihen aikaan pitkään, joten päädyin kävelemään ja taluttamaan pyörää lähes tunnin takaisin kotikulmille. Seuraavana aamuna ei ollutkaan kovin hauskaa herätä aikaisin, mutta olin kuitenkin jo klo 7.00 valmiina klikkailemaan "ilmoittaudu" yliopistoliikunnan nettisivuilla. Herääminen kannatti, sillä pääsin haluamilleni kursseille: talvilukukaudella opettelen kiipeilemään ja tanssimaan erimaalaisia kansantansseja. Erityisesti kiipeilykurssille pääsystä olen iloinen, sillä olen jo pitkään halunnut kokeilla lajia ja kurssi on kohtuullisen edullinen, 70 euroa  (2 h/vk reilun kolmen kuukauden ajan).

Vaelluksen varrelta: Riesige Wiese
Keskiviikkoaamun esitelmäkin sujui kovasta väsymyksestä huolimatta hyvin, ja jälkeenpäin oli hyvä fiilis, sillä loppuviikoksi oli luvassa ulkoilupainotteista ohjelmaa. Keskiviikkona oli vuorossa kielikurssin liikuntailtapäivä, ja ilmoittauduin mukaan vaellusryhmään. "Vaellus" oli loppujen lopuksi parin tunnin kävelyretki kaupunkimaisessa puistossa ja metsässä isolla porukalla, mutta en valita. Näimme nimittäin ilmaiseksi eläintarhan kirahvit ja strutsit kurkkimalla aidan ulkopuolelta! Matkan varrelle osuivat myös englantilaistyylinen jättimäinen nurmikenttä ja huojuva näkötorni.

Kirahvi!
Kaupungin vehreyttä  näkötornista nähtynä
Torstaiksi onnistuimme kavereideni kanssa ilmoittautumaan vaihtareiden tervetuliasviikon ohjelmaan kuuluneelle melontaretkelle. Koska paikkoja retkellä oli vain parikymmentä ja uusia vaihtareita monta sataa, meillä kävi tuuri. Retki oli ihan loistava! Sää oli helteinen, ja meloimme inkkarikanooteilla kolme tuntia kaupunkia halkovia kanaaleja pitkin. Maisemat vaihtelivat virtaa reunustavista Amazon-tyyppisistä tiheiköistä venetsialaistyylisesti joesta nouseviin taloihin ja persoonallisiin joenranta-terasseihin.


Matkan varrella vastaan tuli mitä erilaisimpia vesikulkuneuvoja, eikä dramaattisilta hetkiltä vältytty kun vastaan tuli kevytrakenteinen kilpasoutuvene pitkine airoineen. Soutajaei ilmeisesti oikein hallinnut venettään, sillä hän ohitti seurueemme sen verran läheltä, että erään kanootin porukka joutui yllättäen kallistamalla väistämään airoa, jottei se olisi osunut heidän päähänsä. Koska kaikki väistivät samalle puolelle, kanootti meni tietysti nurin, ja saldona oli yksi kadonnut laukku ja pari vesivahinkoja kärsinyttä kameraa.

Persoonallinen rantaterassi
 Soutajan lisäksi vesillä oli liikenteessä eläkeläisiä kuljettaneita kiertoajelumoottoriveneitä, lasten kajakkikerho sekä paljon kiikkerän näköisiä soutuveneitä ja kanootteja. Vesillä liikkumisen turvallisuuteen ei täällä kiinnitetä samalla tavalla huomiota kuin Suomessa, sillä eräässäkin vuokrakanootissa istui viisi aikuista ja kanootti ui melko syvällä. Lapsia lukuunottamatta kellään ei ollut veneilyliivejä päällä, ja meidänkin ryhmässämme liivejä tarjottiin vain uimataidottomille. Jos joku tulee kesällä tänne käymään, ehdotan varmasti ohjelmanumeroksi melomista! Vesiltä käsin kaupungista saa aivan uuden kuvan.

Leipzigin Venetsiaa. Vasemmalla puolella entisiä teollisuusrakennuksia, joista on tehty hulppeita loft-kämppiä.
Kielikurssi loppui perjantaina todistusten jakamiseen, jonka jälkeen meille tarjottiin ravintolalounas. Olin valinnut lihavaihtoehdon, sillä kasvisvaihtoehto kuulosti niin aneemiselta (mitä se kuulema olikin) ja sain eteeni palan joulukinkun oloista paistia, hapankaalia, Knödel-perunapalleroita sekä olutkastiketta. Jälleen kerran siis erittäin saksalaista...Mutta menihän tuo. 
Kielikurssin ollessa ohi fiilis on hieman haikea, sillä lukukauden alkaessa porukka hajaantuu opiskelemaan omia oppiaineitaan emmekä näe toisiamme joka päivä kuten kielikurssin aikana, etenkin kun yliopistolla ei ole kampusta vaan rakennukset ja tiedekunnat on ripoteltu eri puolille kaupunkia. Toisaalta kolmen viikon aikana on tullut tutustuttua ihmisiin sen verran hyvin, ettei erakoituminen ole onneksi kovin todennäköinen vaihtoehto.

Kielikurssiryhmämme nr. 13, vasemmalla opettajamme
Huomenna maanantaina Saksassa vietetään kansallista juhla- ja vapaapäivää, Saksan yhtenäisyyden päivää. 3.10 1990 eli 21 vuotta sitten DDR liitettiin osaksi Saksan liittotasavaltaa. Aion lähteä kaupungille kuulostelemaan tunnelmaa ja kiertelemään kunnolla keskustaan syysmarkkinoita. Syysmarkkinat ovat ilmeisesti kuin pienempi versio joulumarkkinoista, sillä kojuina toimivat samanlaiset pienet puumökit kuin joulunaikaankin, mutta syyspukuun koristeltuina. Markkinoilta voi ostaa monenlaista syötävää ja käsitöitä, ja joku kaverini vinkkasi, että oli nähnyt suomalaista hunajaa myyvän kojunkin. 
Luennot eivät ala vielä tulevalla viikolla vaan vasta seuraavalla, ja tarkoituksena olisi laittaa sekä polkupyörä että kurssivalinnat kuntoon ensi viikon aikana. Koska kaikilla muillakin vaihtareilla on vapaa viikko, suunnitteilla on ohjelmaa joka päivälle. Viikonloppuna lähden Rebekan ja Isabellen kanssa juoksentelemaan ja vaeltamaan Harziin metsiin, kivaa! 


Loppukuvituksena maisemaa iltalenkin varrelta. Palaillaan taas, tschüssi eli moikka!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti