Hyvää päivää

Pidin eilen referaatin eli esitelmän, josta mainitsinkin täällä jo aiemmin. Referaatti työllisti ihan kiitettävästi (ainakin ajatuksen tasolla) jo monta viikkoa, mutta varsinkin viimeisinä päivinä ennen esitelmää jäivät yöunet vähäisiksi ja muut opiskeluhommat rästiin. Artikkelit, joiden sisältö meidän piti siis esitellä muille seminaarin osallistujille, tuntuivat aluksi todella hankalilta ja punaista lankaa ei meinannut löytyä. Tarpeeksi kun viitsi käännellä ja pyöritellä tekstejä, niin alkoihan sieltä jotain irrota. Päätimme muuten pitää esitelmän saksaksi, joten kääntämistyötä joutui tekemään, artikkelit kun olivat englanniksi. Minun osaani helpotti se, että luin osuuteni lähes suoraan paperista. Kuulostaa karulta, enkä Suomessa todellakaan tekisi niin, mutta oikeastaan otimme vain mallia aikaisemmista seminaariesitelmistä. Ne ovat sujuneet yleensä siten, että referaatin pitäjät istuvat luokan eteen pöydän ääreen ja lukevat enemmän tai vähemmän suoraan paperista, höystäen esitystä ehkä muutamalla piirtoheitinkalvolla. Power pointteja ei ole kovin usein näkynyt. Niinpä oma esitykseni ei tuntunutkaan miltään riman alitukselta, varsinkin kun erasmusopiskelija saa aina vähän enemmän anteeksi. Tällä kielitaidolla nyt ei vaan voi puhua kovin vapaasti noin kimuranteista aiheista. Vajaa puoli tuntia juttelimme yleisön edessä parini kanssa, ja loppuaika oli varattu keskustelulle.
Mielenkiintoista oli huomata, että vaikka en yleensä jännitä esitelmien pitoa, niin eilen oli koko päivän ihmeellisen huono olo:. jo muutaman päivän on taas pientä flunssaa pidellyt, ja lisäksi eilen tuntui koko ajan siltä, että kohta varmasti oksennan, eikä ruokakaan meinannut maistua. Ei mikään paras lähtökohta lähteä pitämään esitelmää. Selviydyin kuitenkin hyvin, ja referaatin jälkeen huonosta olosta ei ollut enää jälkeäkään, joten ehkä taisi vähän jännittää...Muita referaatteja ei ole tälle lukukaudelle luvassa, joten nyt voi ottaa vähän rennommin.

Referaatin jälkeen sainkin ansaitsemani lepotaouon, sillä tänään on vapaapäivä. Saksan evankelinen kirkko viettää jälleen juhlapäivää, tällä kertaa vuorossa on Buß- und Bettag. Päivän tarkoitus ei ole itselleni ihan täysin selvinnyt, mutta ilmeisesti tänään tulisi käyttää aikaa pohdiskeluun ja rukoiluun. Sachsen on tällä hetkellä ainoa osavaltio, jossa Buß- und Bettag on yleinen vapaapäivä. Nukkuminen kellon ympäri ei olekaan hassumpi tapa viettää keskiviikkoaamua.

Viime viikolla herkuteltiin hyvällä ruoalla. Torstai-iltana tullessani iltakymmenen jälkeen kirjastolta kotiin oli pieni keittiömme täynnä puhetta, viiniä ja tunnelmaa. En ollut ollenkaan muistanut Annikan kertoneen viiniillasta opiskelukavereittensa kanssa, mutta pian olin jo mukana seuraamassa keskustelua ja syömässä maailman ihaninta suklaakakkua. Kakun oli tehnyt Annikan baijerilainen kaveri, ja sisältä löytyi tottakai kirsikoita. On ehkä ihan pakko pyytää resepti.
Myös lauantai-illan teema oli suklaa. Kokoonnuimme Iinan WG:een juhlistamaan kahden kuukauden kulumista Leipzigissa, ja sattumalta melkein kaikki olivat tuoneet jotain suklaista mukanaan. Isosta porukastamme paikalle pääsi vain viisi, mutta ilta oli siitä huolimatta oikein tunnelmallinen ja onnistunut. Kaksi kynttilääkin sytytettiin!

Perjantaina päästiin sitten kiertämään ruokapöydästä toiseen Dinner-Hoppingin merkeissä. Vasta pari päivää aikaisemmin saimme Mylenen kanssa tietää, että teemme pääruoan. Ideointia rajoitti se, että ruoka piti pystyä tekemään etukäteen ja lämmittämään nopeasti. Kunkin aterian syömiseen ja seuraavaan paikkaan siirtymiseen oli varattu vain puolitoista tuntia, ja kun kävelimme alkuruokapaikasta luokseni, olivat vieraamme kanssamme samaan aikaan ulko-ovella. Silloin vieraat ohjataan pöytään odottamaan, avataan viini ja tuodaan etukäteen valmistellut tarjottavat mahdollisimman nopeasti perästä. Kieltämätta välillä meinasi olla vähän hektistä, kun käveltiin pikavauhtia paikasta toiseen ja syötiin kelloa vilkuillen, mutta herkulliset ruoat ja kivat uudet tuttavuudet kompensoivat aika hyvin. Oli myös kivaa päästä istumaan viimeisen päälle laitettuihin ruokapöytiin ja näkemään, miten opiskelijat täällä asuvat.

Makkarini muuntui ruokasaliksi, kirjoituspöytä ruokapöydäksi. Pöytäliina ja valaistus tekevät aika paljon.

 Alkuruoaksi saimme täydellistä kurpitsakeittoa ja itsetehtyä leipää. Kurpitsakeitto on täällä yleinen syyskauden ruoka, ja kuulema ainakin kolmessa muussakin paikassa oli syöty sitä alkuruokana. Tämä oranssi, mausteinen soppa lunasti heti paikkansa sydämessäni. Arvelen, että myös keitossa olleilla kookosmaidolla ja inkiväärillä oli osuutta asiaan...
Meillä syötiin pääruokaa vähän yllättävämmin. Mylene teki ranskalaista kasviskakkua, joka näytti vuokaleivältä, mutta piti sisällään ratatouillekasviksia. Kakun kanssa tarjosimme salaattia, ja hyväähän tuo oli! Jälkkärille siirryimme opiskeljaasuntolan solukämppään, ja nautiskelimme kerroksittain tarjottuja marjoja ja vaniljarahkavaahtoa sekä tuoreesta mintusta tehtyä teetä.
Kaikkiaan tapasimme illan aikana kuusi muuta paria, joista viisi koostui saksalaisista opiskelijoista ja vain yksi oli vaihtaripari. Vähän yllättävää, kun kyseessä oli kuitenkin vaihtarijärjestön järjestämä tapahtuma. Oli kiva huomata, miten hyvin juttu luisti etukäteen ihan tuntemattomien ihmisten kesken. Kaikki tapaamamme osallistujat olivat muuten tyttöjä. Mitä, eivätkö saksalaismiehet muka keittiössä viihdy?! Hassua oli myös, että meille jälkiruoan tarjonnut tyttö osoittautui suureksi Suomen ja mäkihypyn ystäväksi. Ja eikös jostain kohta kaivettu esiin kuva, jossa tyttö poseeraa Matti Hautamäen kanssa Kuopiossa. Yhteisistä puheeaiheista ei siis ainakaan ollut pulaa.

Pari viikkoa sitten lenkillä törmäsin tälläiseen järveä kiertäneeseen pieneen junaan ilmapalloineen kaikkineen. Yksi radan ylittänyt risteys oli jopa puomitettu, ja puominnostajina toimi pari n. 10-vuotiasta poikaa univormuissaan. Kaiken kaikkiaan aika huvittava näky puksutellessaan ja tuuttaillessaan järveä ympäri. Varsinkin kun suurin osa matkustajista oli ihan aikuisia. :)

Kävimme tänään Annikan kanssa kierroksella rapussamme. Pidämme nimittäin lauantaina meillä tuparit/WG-bileet, ja täällä tapana on kutsua naapurit mukaan! Ajattelin, että laittaisimme vain ilmoitustaululle lapun, mutta lähdimmekin soittelemaan ovikelloja. Menestys ei ollut kovin suurta, sillä seitsemästä asunnosta vain kolmessa tultiin avaamaan ovi, eivätkä avaajat olleet kovin potentiaalisia osallistujia opiskelijabileisiin. Ainakaan se vanhempi, ulkomaalaistaustainen täti, jolla ei ollut mitään käsitystä, mistä puhuimme, ja joka osasi sanoa vain "Wir brauchen nichts", emme tarvitse mitään.
Muutenkin olen törmännyt jo kulttuurieroihin kotibileiden järjestämisessä. Tarjoamme nimittäin koko porukalle (tällä hetkellä meitä on osallistumassa melkein parikymmentä) ainakin alkuun riittävän olut- ja viinivaraston. Toisaalta nuo ovat täällä niin halpoja, ettei niiden ostamisesta kovin paljon köyhdy. Ruokaakaan ei ole meidän bileissämme tarjolla, joten selviämme melko helpolla, kunhan vain jaksamme kantaa kaljakorit kotiin asti.

Talvi on tullut tännekin vihdoin! Lämpötila pysyi eilen päiväsaikaankin nollassa, mutta lunta ei ole vielä näkynyt. Toisaalta tässäkin kuussa aurinko on paistanut käytännössä joka päivä ja eikä sadetta vastaavasti ole tullut yhtään, eli ihan hyvähän täällä on ollut elellä säiden puolesta. Hurjaa, että kuu on jo puolivälissä. Aika menee käsittämättömän nopeasti-toteamus on kyllä niin vaihtariklisee, mutta tottahan se on. Viikon päästä joulumarkkinat ovat jo avanneet ovensa. Eilen kävin pitkästä aikaa torilla, ja siellähän niitä markkinamökkejä jo pitkät rivit odottamassa, ja joulukuusikin pystyssä. Hihkuin riemusta, kun huomasin, että kuhmolainen yritys pystyttää suomalaisen joulukylän Leipzigin parhaalle paikalle, Augustusplatzille, ja vieläpä koko joulumarkkinoiden ajaksi. Pääsen siis fiilistelemään Suomen joulutunnelmaa jo kuukausi ennen sinne matkustamista, mikä on jotenkin tosi huvittavaa. Myytävänä on ainakin glögiä ja loimulohta, aikamoisia herkkuja. Täytyy muuten todeta, ettei vielä ole glögin voittanutta löytynyt. Jos siis saksalaiseen vastineeseen, glühweiniin verrataan. Ainakaan kaupassa myytävä ei minuun oikein iske, joten viikon päästä pitäneekin mennä testaamaan markkinoiden tarjonta. 

p.s. Tänään on ollut aika hyvä päivä.