Valittelin jokin aika sitten reissujen vähyyttä, mutta viikonloppuna pääsin vihdoin uusiin maisemiin. Päiväksi vain, mutta lyhyessäkin ajassa ehti jo vaikka mitä. WILMA järjesti lauantaina päiväretken Annaberg-Buchholz nimiseen pikkukaupunkiin Erzgebirge- vuoriston maisemiin, eli matkustimme ihan Tsekin rajan tuntumaan. Viimeisen tunnin ajan juna kiemurteli hitaasti vuorten välisessä, paikoin jyrkkäseinäisessä jokilaaksossa, ja hienojen maisemien takia piti yrittää pysytellä hereillä. Aamulla olin joutunut ensimmäistä kertaa tälle syksylle heräämään kun oli vielä pimeää, ja teki kyllä tiukkaa. Normaalisti heräilen vasta reilusti auringonnousun jälkeen eli yhdeksän aikaan, mikä on kyllä luksusta.
Annaberg-Buchholzissa meillä oli aikaa kuutisen tuntia, minkä vietimme joulumarkkinoilla ja kaupungilla kierrellen. Markkinat olivat pienemmän kokonsa takia jotenkin sympaattisemmat kuin Leipzigin, ja tunnelma oli todellakin kohdallaan. Ohjelmalavalla kaupungin orkesterit ja kuorot huolehtivat jouluisesta musiikista, lapset pyörivät karusellissa ja vaikutti siltä, että koko kaupungin väki oli tullut tapaamaan toisiaan Glühweinin ja Bratwurstin äärelle. Kaupunki sijaitsee korkealla vuoristossa ja tuuli puhalsi todella hyytävästi, joten välillä piti mennä konditoriaan kaakaomukin äärelle lämmittelemään. Lisäksi ohjelmaamme kuului opastettu kierros vanhassa hopeakaivoksessa, ja kiersimme puolisen tuntia kosteissa ja ahtaissa kaivostunneleissa. Ihan jännää mutta myös aika turhaa, sillä oppaamme mongersi sellaista murretta ettei siitä saanut selvää. Mahdollisesti kiinnostava kaivoshistoria jäi siis hämärän peittoon. Illan hämärtyessä loimme vielä viimeiset silmäykset valaistuun joulutoriin, joka näytti täydelliseltä Saksan matkailumainokselta. Harmi, että kamera jäi kotiin.
Kahden viikon päästä pääsen sitten kokemaan joulutunnelmaa vieläkin pienempään kylään. Matkustan nimittäin viikonlopuksi Annikan perheen maatilalle Thüringeniin. Ihan huippua, odotan kyllä sitä reissua niin. Lisäksi saan joulukuussa paljon vieraita tänne! Ensi viikonloppuna tänne tulee käymään Etelä-Saksasta Karin. Kariniin tutustuin viime talvena Karinin ollessa Jyväskylässä vaihdossa, ja tehtiin silloin sellainen kielivaihtojuttu, missä minä opetin Karinille suomea ja Karin minulle saksaa. Leipzig on Karinille ihan uusi kaupunki, joten pääsen toimimaan kaupunkioppaana.
Viimeisiksi päiviksi ennen Suomeen lähtöäni tänne tulee sitten perheeni. Hannamari ja Kimmo tulevat jo paria päivää ennen äitiä ja isää, jotka ehtivät käydä täällä parin päivän minilomalla, ennen kuin suuntaamme kaikki yhdessä joulun viettoon Savoon. :)
Oon alkanut myös vähitellen suunnitella reissuja helmi-maaliskuun parin kuukauden vapaata ajatellen. Helmikuu ei ole enää kaukana! Yksi päivämäärä on jo lyöty lukkoon, kun varasin maaliskuun lopulle lipun Florence + the Machinen keikalle Müncheniin. Kyllähän siihen rahaa upposi, mutta pidettäköön sitä sitten vaikka synttärilahjana itselle. Konserttiin lähtevät myös Sofie ja Iina, ja suunnitteilla on tehdä tyttöjen kanssa jonkinlainen Etelä-Saksan kiertomatka, kun kerran Müncheniin asti tulee lähdettyä.
Haluan myös ehdottomasti Itävaltaan tai Pohjois-Italiaan Alpeille hiihtämään, se on nimittäin elämää se. Skotlannin reissukin vaikuttaa kovin todennäköiseltä: kaveri opiskelee Aberdeenissa, ja lisäksi haluan nähdä Edinburghin ja päästä vuorille retkeilemään. Kavereita asuu myös Belgiassa, Ranskassa ja Unkarissa, mutta saa nähdä kenen luona ehtii oikeasti käymään. Belgian ja Pohjois-Ranskan nyt voisi hyvinkin yhdistää Britannian reissuun.
Pääsiäiseksi olen kaavaillut retkeilyä jossain etelässä. Esimerkiksi Roomaan lentää Leipzigista suoraan, tosin Ryanairilla mutta kuitenkin. Kiinnostaisko ketään retkeilypainotteinen lomailu vaikkapa Italiassa pääsiäisen aikaan? Musta saa reissuseuraa myös muille ajankohdille, ainoastaan se maaliskuun 23. päivän tienoo ja myös maaliskuun eka viikko on varattu.
Viimeisen päivityksen jälkeen on tullut vietettyä aktiivista elämää. Tuparit toissa viikonloppuna onnistuivat tosi hyvin! Harmi kyllä kukaan naapureista ei vaivautunut paikalle. ;) Vieraita oli paljon, ja saatiin lahjaksi monenlaista syötävää ja juotavaa. Keitettiin itse sekä glögiä että glühweinia, ja niistä tuli oikein jouluinen fiilis.
Viime viikko meni sitten ihan glühweinin ja glögin juomiseksi. Joulumarkkinat avautuivat tiistaina, ja melkein joka päivä on tullut jotain herkkua maistettua, kojut kun ulottuvat ihan yliopiston nurkille. Suomikylästä saa loimulohen ja glögin lisäksi poronkäristystä muussilla ja puolukkahillolla, ja mikäpä niitä oli syödessä kodassa nuotion äärellä. Porontaljat vain puuttuivat. Loimulohiannos näyttää melkein samalta kuin Lohimaassa, mutta se on vielä testaamatta.
Paikallisten markkinoiden puolelta olen herkutellut jo ainakin letuilla, vohvelilla ja bratwurstilla. Milka-suklaamaailmasta, ihan raitiovaunupysäkin vierestä, saa herkullista kaakaota, jota voi hörppiä pysyäkseen lämpimänä raitiovaunua odotellessa. Herkkuja olisi kyllä niin monta sorttia testattavana, että johan tässä ähky uhkaa tulle ennen joulua.
Kulttuurin puolelta on tullut katsastettua balettia oopperatalossa ja Yann Tiersenin keikka. Jälkimmäinen oli ihan huippu, ja balettikin ihan jees. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin viettää viikko sitten sunnuntaina melkein kymmenen tuntia leffateatterissa. Kaveri ylipuhui katsomaan Twilight-maratonia, eli peräkkäin kaikki kolme aikaisempaa leffaa ja lopuksi ensi-iltaan tullut uusin kipale. Twilight-saagasta mulla ei ollut oikeastaan mitään ennakkokäsitystä, paitsi että se ei välttämättä ole mun juttu. Kymmenen tuntia kului kuitenkin yllättävän kivuttomasti hyvien eväiden parissa, ja kaksi ekaa leffaa olivat jopa todella viihdyttäviä! Ainakin jos osasi päästää irti liian kriittisestä asenteesta. :) Elokuvat olivat tietenkin saksaksi dupattuja, ja viihdyttävyyttä lisäsi myös asiantuntevan, Twilightinsa lukeneen ja katsoneen yleisön reaktioiden seuraaminen. Ablodeja, vihellyksiä ja huokauksia kuultiin kohokohdissa, kuten esimerkiksi Edwardin kosiessa Bellaa. Eikä oltu muuten ainoita teini-iän ohittaneita siellä! Jopa keski-ikäisiä naisia (ja muutamia miehiä) oli tullut katsomaan teinivampyyritarinaa.
Joulun odotukseen kuuluu täällä Nikolaus-päivä 6.12. Ennen Nikolaus-päivää kengät puhdistetaan hyvin, ja sitten 6. päivän vastaisena yönä Nikolaus (joulupukin näköinen tyyppi) tuo oven ulkopuolella oleviin kenkiin pieniä lahjoja, kuten jotain ruokaa. Sovittiin jo Annikan kanssa, että leikitään Nikolauksia silloin.:)
Tottakai myös kuudennen päivän pääjuhlaa, eli itsenäisyyspäivää pitää juhlia täällä. Ulkomailla asuessa itsenäisyyspäivän merkitys vielä korostuu, ja vaikka päivä meneekin yliopistolla, on illaksi kehitteillä juhlavat Suomibileet. Jee, kaikkea kivaa on taas luvassa, ja joulukuu menee takuulla nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti