Vuoden viimeinen

Hallo lukijat!

Toivottavasti olette viettäneet rentoa tai muuten vain sopivaa joulunaikaa. Minä ainakin olen!
Kuukauden blogitauko pääsi käymään kuin itsestään, hups. Kuluva joulukuu on ollut täynnä tapahtumia ja aikaa kirjoitteluun on jäänyt vähemmän. Nyt meinasin kuitenkin rykäistä kasaan kertomuksen siitä, mitä Leipzigissa tapahtui vuoden viimeisenä kuukautena.

Joulumarkkinoilta tuli otettua vain pari kuvaa. Tässä lähikuvaa puisista piippu-ukoista, joiden sisälle laitetaan palamaan jotain suitsuketta ja savu poistuu sitten tyypin suusta. Aika hämäriä, mutta ihan hittituotteita täällä.

Joulukuun ekana viikonloppuna saksalainen ystäväni Karin junaili maan eteläisemmiltä seuduilta luokseni. Oli kivaa, juteltiin ja syötiin paljon. Esimerkiksi espanjalaista, belgialaisia vohveleita ja sunnuntaina aamupäivällä brunssi pitkän kaavan mukaan. Lisäksi kierreltiin sateista kaupunkia, käytiin mm. vaihtoehtoishenkisessä kaupunginosa-katutapahtumassa Plagwitzissa, jossa en ollutkaan ennen käynyt. Meininki oli tosi hyvä, kadun varrella oli kirpparipöytiä ja myynnissä monenlaista hyvää syötävää ja käsitöitä. Katsottiin myös ihan huippu ruotsalainen elokuva nimeltään I rymden finns inga känslör. Kattokaa tekin traileri ja mieluusti koko leffakin http://www.youtube.com/watch?v=xW1lkjfCTgg

Tokana viikonloppuna reissasin kämppikseni perheen luokse Thüringeniin, mutta siitä onkin niin paljon raportoitavaa, että varaan aiheelle oman postauksensa.

Jos viikonloput olivat touhua täynnä, ei tekemisen puutetta ollut muinakaan päivinä. Suomen itsenäisyyspäiväksi järkkäsimme Suomi-tyttöjen kanssa ikimuistoiset bileet. Pukukoodina oli pukeutua parhaimpiin, mitä löytyy. Lopputulos oli aika kirjava, mutta fiiniä pukeutumistakin esiintyi. Tupa, eli Rebekan WG, oli ääriään myöten täynnä kansainvälistä porukkaa  (meitä oli varmaan yli 30), joille tarjoilimme omin kätösin leipomiamme herkkuja. Parempiin suihin katosivat mustikkapiirakka, piparit, korvapuustit, sekä sämpylät ja ruisleivät kylmäsavulohitahnalla päällystettynä. Korvapuustien ja lohitahnan valmistamisen ohella panoksenani oli keitellä juhlaväelle myös muutama litra glögiä. Ihan alusta lähtien siis, heittämällä mustaherukkamehun sekaan appelsiininkuoria ja jouluisia mausteita. Glögistä ja muistakin tarjottavista tykättiin kovasti, mikä tietysti lämmitti mieltä. Syömisen lisäksi ohjelmassa oli Suomi-tietovisa, letkajenkkaa, tanssimista suomalaisten biisien tahtiin, ja tottakai esittelimme myös sen suomalaisimman tavan viettää itsenäisyyspäivää, kun istuimme sohvalla töllöttämässä linnan juhlia.

Pikkujoulujen laulelutuokio

 Vietettiin myös muutamia pikkujouluja: varasimme kavereiden kanssa opiskelija-asuntolan bilehuoneen ja varauduimme taas monenlaisin jouluisin herkuin, ettei vaan ainakaan nälkä pääsisi yllättämään. Tuossa vaiheessa oli tullut vedettyä herkkuja napaan joulumarkkinoilla ja kahvipöydissä jo niin runsaasti, että raja kaikelle makean mättämiselle alkoi jo häämöttää, mutta eipä se ihan vielä ehtinyt pysäyttämään menoa. Parasta tuona iltana oli kuitenkin laulaa kitaran säestyksellä joululauluja eri maista.

Eräänä iltana päätettiin Sofien kanssa tutustua saksalaiseen pikkujoulukulttuuriin, ja lähdettiin kultturitieteilijöitten ainejärjestön joulubileisiin. Kulttuuritieteilijät ovat ehkäpä keskimääräistä taiteellisempaa ja boheemimpaa väkeä, ja niin oli juhlapaikkakin. Tila oli sellaisessa hiukan ränsistyneessä talossa, joita täältä kaupungista löytyy paljon, ja ihmisiä oli varmasti enemmän kuin mitä laki sallii (jos täällä sellaisia lakeja edes on, tai jos on, niin tuskinpa ne tuota tilaa koskivat...). Poimintoina sisustuksesta voisi mainita muutamat kaminat, joiden pesässä poltettiin tulta koko illan ajan, sekä varmasti jostain roskalavalta raahatut veloursohvat 70-luvun (ja musiikkilukion ;)) henkeen. Melko ahtaasta tunnelmasta huolimatta oli kyllä coolit ja huiput bileet! DJ soitti mainiota musaa ja glühwein oli halpaa ja ruokaakin sai lähes ilmaiseksi, eli maksaa sai sen verran kun omatunto sanoi.

Vielä yksi hämärä näky Plagwitzista. Tälle tyhjälle tontille oli kerätty muun romun ohessa jättimäisiä pehmoleluja, jotka näyttivät lievästi ressukoilta sateessa. Tuossa kyltissä kysytään muuten "Missä polkupyöräni viipyy?"

Viimeisiksi päiviksi ennen lomaa sain odotettuja vieraita Suomesta. Hannamari ja Kimmo tulivat jo perjantaina, paria päivää ennen äitiä ja isää. Lauantaina lähdettiin tuuleen ja sateseen kiertelemään läntisiä kaupunginosia eli Schleussigia ja Plagwitzia, ja joululahjojen metsästyksen ohella törmättiin muutamaan yllättävään juttuun: Schleussigista sivukadun varrelta, sisäpihalta löytyi pieni kahvipaahtamo ja kahvila, jonka tuoksu johdatti meidät sisälle lämmittelemään. Itsehän en kahvia juo, mutta seuralaiseni kehuivat kahvia kovasti. Leipzigilaiset: kahvila löytyy osoitteesta Holbeinstrasse 29. Plagwitzissa yllättyimme, kun kattojen yllä kohosi yhtäkkiä aito, itäsaksalainen lentokone. Epäselväksi jäi, miksi kone oli sinne pystytetty, mutta hieno se joka tapauksessa oli. Kävelimme pienten jokien rannoilla, ja seurasimme jonkin aikaa erään piisamin touhuja. Kovasti se ui edes takaisin sorsien keskellä. Hassua, että olen nähnyt sekä ketun että piisamin ensimmäisen kerran juuri Leipzigissa, eli ei täällä niin urbaania elämää vietetä kuin luulisi.

Luisen brunssitunnelmaa

 Sunnuntaiaamuna suuntasimme brunssille Luiseen. Brunsseilu kahviloissa ja ravintoloissa on täällä suosittu tapa viettää viikonloppuaamuja. Brunssiaika on tavallisesti yhdeksästä-kymmenestä aina iltapäivään saakka, ja tapana on istua montakin tuntia, nautiskellen aluksi aamiastarjonnasta ja siirtyen myöhemmin lämpimiin ruokiin. Luisen brunssi oli kyllä tosi hyvä, ja voin suositella Leipzigin asukeille. Hinta oli keskiverto eli kympin sisältäen ruoat ja mehut. Kahvit, teet ja muut juotavat pitää sitten tilata erikseen. Brunsseilijoille vinkiksi, että kannattaa pitää taukoja, ennen kuin täyttää lautasen uudestaan. Tauon jälkeen jaksaa taas syödä ihan uudella innolla! Ei kantsi myöskään täyttää niillä sämpylöillä mahaansa heti aluksi, muuten saattaa jääda mainiot salaatit ja lämpimät ruoat maistamatta.

Kimmo ihmettelemässä piippu-ukkojen ja pähkinänsärkijöiden valikoimaa

Vanhempani saapuivat sitten sunnuntai-iltana, ja alkuviikosta ohjelmassa oli lähinnä joulumarkkinoiden ja kauppojen kiertelyä. En ole muuten tainnut vielä kertoa, mitä kaikkea tarjottavaa joulumarkkinoilta löytyy. Paljonhan on myynnissä kaikenlaista lahjatavaraa koruista tohveleihin. Puukäsityöt ovat myös erityisesti tämän alueen juttu. Mielestäni parasta on kuitenkin käsittämättömän laaja ruokatarjonta. Suosikkejani Glühweinin (eli se punaviinistä ja glögimausteista tehty kuuma juoma) ohella olivat letut erilaisilla täytteillä sekä (yllättäen) Bratwurst. Vaati aika paljon itsekuria kävellä pysähtymättä joka päivä yliopistolle kojujen ohi, joista kantautui grillatun bratwurstin tuoksu. Myös puu-uunissa paistetut, kinkulla ja juustolla täytetyt leivät olivat tajuttoman tuhteja, mutta herkullisia. Makealta puolelta ihmisten suosiossa olivat ainakin vohvelit, paahdetut mantelit sekä suklaakuorrutetut hedelmät.
Joulumarkkinoiden tunnelma yleensäkin on kokemisen arvoinen, varsinkin aina alkuillasta, kun ihmiset kokoontuvat työpäivän jälkeen tapaamaan toisiaan glühweinin äärelle. Tuntuu, että koko kaupunki on pakkautunut muutaman kadun ja torin varrelle. Toisaalta siitä tungoksesta ehti kuukauden aikana saada aivan tarpeekseen, ja nyt joulun jälkeen onkin huomattavasti miellyttävämpää liikkua keskustassa, kun ei tarvitse tunkea tietään ihmismassa läpi. Joulumarkkinoille kannattaakin lähteä rennolla ja kiireettömällä asenteella, jonottamaan kun joutuu varmasti. Suosittelen kyllä ehdottomasti vierailemaan kerran saksalaisilla joulumarkkinoilla nuuskimassa tunnelmaa!

Viimeiset päivät olivat aikamoista paikasta toiseen juoksemista, kun samanaikaisesti yritin pitää seuraa vierailleni, kävin viimeisillä luennoilla, shoppailin viime tippaan jääneitä joululahjoja ja näin kavereita viimeistä kertaa ennen lomaa illallisen ja bileiden merkeissä. Lukukausihan jatkuu täällä vielä helmikuun alkuun asti, joten vielä ei tarvinnut sanoa hyvästejä ihmisille. Ainoastaan suomalainen Outi joutui jättämään Leipzigin jo nyt, Suomen ja Saksan lukukaudet kun ovat vähän huonosti yhteensovitettavia.

Keskiviikkoaamuna starttasimme koko perheen voimin Berliiniä kohti. Berliinissä nuoriso-osastollemme jäi aikaa kierrellä vähän kaupunkia vanhempien suunnatessa jo aiemmalla koneella Suomeen. Rautatieasemalta lähdimme käppäilemään kohti Länsi-Berliinin tunnetuinta ostoskatua, Unter den Lindeniä, lounaspaikan toivossa, mutta puolen tunnin aikana yhtään edes vähääkään houkuttelevan näköistä paikkaa ei tullut vastaan. Lisäksi löysimme vain yhdet kaupungin 60 joulumarkkinoista, vaikka pyörimme juuri niillä perinteisimmillä turistiseuduilla eli Brandenburg Torin ja valtiopäivätalon kulmilla. Nekin joulumarkkinat jotka löysimme, olivat astetta fiinimmät ja kalliimmat, joten sieltäkään emme raaskineet ostaa syötävää. Päivä oli hirvittävän kolea, ja tässä vaiheessa nälkä alkoi olla jo erittäin suuri. Päädyimme ottamaan metron takaisin kohti asemaa, ja vaihtaessamme paikallisjunaan bongasimme aseman vierestä juuri sellaisen vietnamilaisen, jota olimme etsineet ja saimme mahamme täyteen. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Berliinistä ei siis jäänyt seurueellemme tällä kertaa kovin mairittelevaa kuvaa, mutta kaupunki on niin valtava, että ilmeisesti pitäisi päätyä juuri oikeisiin kaupunginosiin, jotta löytäisi kivempia paikkoja.
Syksy oli siitä hassu, etten käynyt Berliinissä kertaakaan, vaikka se on vain reilun tunnin junamatkan päässä täältä. Etukäteen vannoin nimenomaan, että ainakin Berliinissä tulee varmasti käytyä jatkuvasti, kun se on niin lähellä ja niiin cool paikka. No, parin viikon päästä on ihan pakko lähteä reissuun, kun käydään valkkaamassa Suomelle uutta pressaa suurlähetystössä. Ja jos toinen kierros tulee, tulee jälleen parin viikon päästä toinen reissukin!

Berliinistä lennettiin Helsinkiin ja sieltä vielä jatkolennolla kotiseudulle Kuopioon. Olin vähän miettinyt, olisiko jotenkin outoa olla kolmen ja puolen kuukauden jälkeen taas Suomessa ja kuulla suomea, mutta fiilis ei ollut sen kummempi kuin lyhyeltä lomalta palatessa. Ja eipä tuo kieli ole täällä Leipzigissa päässyt unohtumaan, kun Suomi-tyttöjen kanssa pääsee höpöttelemeään melkein päivittäin. Suomessa kaikki oli lähes ennallaan, ja tuntui etten olisi poissa ollutkaan.
Joululomasta tarinoin myös eri postauksessa, jotta näitä maratontekstejä jaksaisi edes jotenkin lukea.

Saavuin takaisin Leipzigiin torstaina, ja loma jatkuu vielä ensi tiistaihin asti. Keskiviikkona pyörähtää käyntiin viimeinen luentokuukausi. Tätä kirjoitusta pääteltäessä eletään jo perjantain ja lauantain välistä yötä sekä vuoden viimeistä päivää. Yritän sinnitellä hereillä tavallista pitempään, sillä tänään tiedossa ovat (mulle) astetta hevimmät uudenvuodenjuhlat. Rebekka ja Tiina Suomesta, Mylene Ranskasta sekä Belgian tytöt Sofie, Isabelle ja Katia ovat tulleet myös tänne viettämään uutta vuotta. Suunnitelmana on aluksi illallistaa ja myöhemmin juhlia ja valvoa koko yö, ja mennä lopulta bileistä suoraan kahvila-aamiaiselle. Saa nähdä miten missio onnistuu, minä kun tapaan väsähtää viimeistään kahden-kolmen aikoihin. Ehkäpä sitä kerran vuodessa jaksaa tsempata. ;)

Lopuksi toivottelen kaikille hyvää uutta vuotta, tai niin kuin täällä sanotaan: guten Rutsch ins neue Jahr 2012! Palataan blogin ääreen taas ensi vuoden puolella. Syksy Leipzigissa oli mahtava, ja eiköhän ensi vuodesta tulee vielä parempi!