Kylässä Thüringenissä

Hallo!

Palataan blogikirjoituksen ajaksi kahden kuukauden takaiseen reissuun. Vietin joulukuun alussa viikonlopun kämppikseni Annikan perheen maatilalla naapuriosavaltiossa Thüringenissä. Viikonloppu oli kyllä ehdottomasti yksi ikimuistoisimmista, minkä olen vaihdossa kokenut!

Täällä olin kylässä!

Perjantai-iltana etsiyidyimme Annikan kanssa kimppakyytiin, ja pääsimme kätevästi matkaamaan kuudella eurolla 150 km päähän. Junalla sama matka maksaisi kuulemma moninkertaisesti ja kestäisi pidemäpään, joten Annika hyödyntää kimppakyytiä aina kotiseudulla käydessään. Autobahnoilla ajelu oli erittäin sujuvaa ja kokemuksena miellyttävä. Sekä meno- että paluumatkan kuskimme osasivat pitää kaasujalkansa kurissa, joten ei tarvinnut jännittää liikaa. :)

Oli jo pimeää, kun saavuimme pienen kylän laitamille suureen, kotoisaan maalaistaloon. Spielmesin kylä sijaitsee kumpuilevan peltomaiseman keskellä 600 metrin korkeudessa, ja lämpötila olikin noin korkealla pakkasen puolella ja selvästi matalampi kuin Leipzigista lähdettäessä. Eteisessä vastassa olivat kissat sekä vanha, leppoisa bernhardinkoira, ja pääsin heti ruokapöydän ääreen. Syötyä tulikin sitten viikonlopun aikana tarpeeksi. Onni oli, että olen viime aikoina ryhtynyt hieman joustavammaksi kasvissyöntini suhteen. Ruokapöydässä ei nimittäin kasviksia paljon näkynyt, vaan oman tilan sioista tehdyt makkarat olivat arvossaan. Ja olivat muuten erittäin herkullisia! Jo perjantai-iltana tarjolla oli varmaan neljää, viittä erilaista sorttia makkaraa. Myös lauantaina sekä sunnuntaina pääruoaksi oli itsestään selvästi lihaa, tuona viikonloppuna possua ja kanaa. Kun vielä huoneeni oli sellaisen makkaranriiputushuoneen (?) vieressä, voi kokemusta kutsua erittäin kokonaisvaltaiseksi.

Linnan vierellä kiemurteli joki.

Otettiin potretti näkötornissa. Annika on oikeassa reunassa ja Annikan äiti vasemmalla puolellani

Launataina ajelimme Annikan, hänen äitinsä sekä naapurin rouvan kanssa katsomaan linnaa nimeltään Schloss Burgk. Aluksi kiipesimme linnan lähellä olevaan näkötorniin katselemaan maisemia, ja sen jälkeen teimme kierroksen linnassa. Linna oli juuri sellainen, kuin metsän keskellä olevan jykevän linnan kuvitteleekin olevan. Sieltä löytyi esimerkiksi kappeli, suuria saleja, torneja, taidetta ja kaivo sisäpihalla. Olin aika innoissani!

Portinvartijan talo tms.

Nämä mun kuvat linnasta eivät tee oikeutta sen mahtavuudelle!

Tässä vielä vähän parempi kokonaiskuva linnasta, lainattu täältä: http://www.burgenperlen.de/Perlen/Thueringen/burgk.htm

Illalla lähdettiin käymään joulumarkkinoilla ja ostoksilla lähikaupungissa Plauenissa. Mukana olivat Annikan poikaystävä sekä pikkuveli. Joulumarkkinoilta löytyi jälleen suomalainen hunajakoju, joten pääsin rupattelemaan suomeksi.

Sunnuntaina lähdettiin koko perheen voimin naapurikylään pienille joulumarkkinoille. Markkinoilla oli tosi hyvä meiniki, vähän niin kuin kotiseudulla Pohjois-Pielaveden maalaismarkkinoilla. Kaikki tunsivat toisensa ja kylätalolla oli Open Stage lasten joululauluesityksille. Minut esiteltiin vaikka kenelle ja jossain vaiheessa paikallislehden toimittaja ehti räpsäistä kuvankin meistä. Sitä lehtijuttua en ole valitettavasti nähnyt...

Naapurikylän pienet joulumarkkinat

Viikonloppuna pääsin myös ihmettelemään paikallista murretta. Varsinkin Annikan isä, veli ja mummo (joka asui samassa talossa perheen kanssa) mongersivat aivan käsittämättömästi, ja välillä heitä käskettiinkiin vaihtamaan yleissaksaan, jotta ymmärtäisin jotain. Tehtävä tuotti perheen miesväelle suuria vaikeuksia, ja mummolta murteen kitkemistä ei oikein voinut edes vaatia. Kerran mummo kutsui minut vierailulle omaan asuntoonsa, istutti sohvalle ja kaatoi viiniä lasiin. Siinä sitten rupateltiin hetkinen, ja mummo ehti kertoa vaikka mitä! Keskustelimme lastenlapsista ja siitä, kuinka vielä mummon lapsuudessa lähimetsissä ritti marjoja, joita nykyään on vaikea löytää. Syitä haettiin nykyisistä metsänhoitotavoista, ja Ponssen metsäkoneet olivat tuttuja Thüringenissäkin.

Spielmes eli Annikan kotikylä

Vaikka perheen talo sijaitsi kylän laidalla, oli tilan navetta aivan keskellä kylää, samoin kuin hanhet, jotka karkailivat jatkuvasti ja joita saa paimentaa takaisin aitaukseensa ympäri kylää. Kylä on saksalaiseen malliin tiiviisti asutettu, ja kyliä sijaitsee seudulla tiheään. Spielmesistä ei tarvinnut ajaa kuin pari-kolme kilometriä, kun jo oltiin naapurikylässä. Kovasti eroavaisuuksia siis löytyi savolaiseen harvaanasuttuun maaseutuun verrattuna.

 Sunnuntaina sain seurata perinneruoan valmistamista: Thüringenin Klössenit ovat useimmiten perunasta valmistettuja palloja, joista löytyy useita kymmeniä variaatioita ja joita syödään pääruoan lisukkeena. Tällä kertaa tehtiin sunnuntaiklösseneitä, joiden valmistamiseen tarvitaan hieman aikaa ja vaivaa. Hyviä olivat!

Sunnuntai-iltana kotiin lähdettäessä pakkasimme mukaan mummon tekemiä pikkuleipiä ja hilloja, ja sain kutsun tulla toistekin käymään. Perhe oli tosi vieraanvarainen, joten varmasti menenkin, jos mahdollisuus tulee.