Matkalla osa II: Euroopan sydämessä

Tarina jatkuu...

Ranska

Matkan jännittävin kohta seurasi parin tunnin päästä Lontoosta lähdön jälkeen, kun bussimme ajoi junaan alittaaksen Englannin kanaalin. Tapahtumien kulku jäi hieman hämärän peittoon, sillä vaunussa ei ollut ikkunoita eikä liikettä juurikaan tuntunut. Ilma oli epämiellyttävän lämmintä ja tunkkaista. Puolen tunnin päästä rantauduimme onnellisesti Ranskaan. Jee, ensimmäistä kertaa Ranskassa (samoin kuin myös vierailu Britanniassa ja Belgiassa olivat ensimmäisiä laatuaan)! 

Tunnin ajomatkan päästä rannikolta sijaitsi seuraava kohteemme, Ranskan neljänneksi suurimman metropolialueen keskus Lille. Kaupunki on oikeastaan ihan Belgian rajassa kiinni, ja Mylene sanoikin kaupungin ilmapiirin olevan sekoitus ranskalaisuutta ja flaamilaisuutta.

Viivyimme Lillessä Mylenen kotitalossa kaksi yötä. Pääsin kertailemaan suuresti unohtuneita ranskan taitojani. Jo tervehdyksissä ja ruokapöydän kohteliaisuuksissa riitti muistelemista, eli melko kauan on aikaa lukiosta kulunut. :). Alkuperäisenä suunnitelmana oli mennä lauantai- eli saapumisiltana lääkäriin, mutta kuulimme, että päivystykseen olisi silloin erittäin hankala päästä, ellei sitten olisi todella kipeä. Kuume oli jo laskenut, ja vaikka olo olikin vielä huono, päätimme hoitaa sitä levolla ja ruoalla. Ilta kuluikin ranskalaisen illallisen jälkeen nukkuessa.

Bryggelle tyypillistä rakennustyyliä

Bryggen tori

Korkea kirkon torni Bryggessä

Sunnuntaiaamuna, hyvin nukutun yön jälkeen, vointini oli jo vähän parempi. Päätinkin lähteä mukaan pitkään suunnitellulle reissulle. Mylene oli ystävänsä kanssa järjestänyt yllätyksen kahdelle muulle kaverilleen, jotka juhlivat synttäreitä tuolloin. Hän ei ollut maininnut heille mitään Ranskan vierailustaan, teki tyttöjen luo aamulla yllätysvierailun, ja koko viiden hengen porukallamme lähdimme automatkalle kohti tuntematonta. Tuo tuntematon oli Belgian Brygge, jonne teimme päiväretken. Kaupunki oli kaunis, täynnä suklaapuoteja, kanaaleja, veneitä ja turisteja. 

Kanaalimaisemaa Bryggestä

Turisteja kuljettavia jokiveneitä pörräsi pitkin poikin kaupungin kanaaliverkostoa

Myös sää oli kaunis tuolloin, joten kaupunkikierroksen jälkeen ajoimme vielä Pohjanmeren rannalle. Hiekkarannat siellä olivat suuret, ja vietimme iltapäivän piknikillä, johon kuului myös kitara& laulaminen. Mahtava päivä neljän ihanan ranskattaren kanssa!

Rannalla oli mahtavat maisemat ja tuona päivänä ihana valo

Maanantaina hyvästelimme Mylenen mukavan perheen ja kodin. Oli rentouttavaa päästä keskellä reissua hetkeksi osaksi perheen arkea. Suurimman osan päivästä vietimme vielä Lillessä keskustaan tutustuen. Keli oli jälleen erittäin keväinen, ja kaupunki aika hurmaava. Terassit olivat avanneet, ja ihmiset nauttivat auringosta ulkona.

Lille

Lounasaika Lillen keskustassa 12.3.

Belgia
Iltapäivällä jatkoimme junalla Belgian puolelle Leuveniin, Erasmus-ystävämme Isabellen luokse. Pääsimme näkemään opiskelija-asuntolan, jossa 16 tyttöä jakoi saman keittiön, eikä tuota määrää kohden ollut kuin muutama vessa ja suihku. Siivojan palvelut kuuluivat kuitenkin vuokraan, joten asuntolassa oli todella siistiä. Hassuinta oli ehkäpä aamiaisen kuuluminen vuokraan. Oli mielenkiintoista päästä näkemään opiskelija-asumista Euroopan eri puolilla.

Opiskelija-asuntola Leuvenissa.

Jätehuoltoa leuvenilaisittian

Leuven on suunnilleen Jyväskylän kokoinen opiskelijakaupunki, mutta ravintolatiheys on varmasti suurempi. Kaupungilla itsellään ei ole kovin paljon nähtävyyksiä tarjottavana, mutta paikan rento tunnelma polkupyörineen vakuutti minut, ja olisin voinut viipyä (=jäädä asumaan) pidemmäksikin aikaa. Erityisesti Leuvenin kahviloista ja ravintoloista ehdin saamaan yhdessä päivässä erittäin hyvän kuvan. Kävimme esimerkiksi mainiossa suklaakahvilassa sekä ravintolassa, jonka teemana oli "raksa". Osa ruoista tuotiin pöytään paperipusseissa ja eväsrasioissa. Ihan huippuidea!

Leuvenin yliopistoa

 

Yllättävää Leuvenissä oli kaupungin tietynlainen rähjäisyys ja hämäryys: kaupunki-infrastuktuuri näytti olevan paikoin vähän rempallaan eikä valaistukseen oltu panostettu. Ennakkokäsitykseni Belgiasta kun oli, että kaikki olisi viimeisen päälle siistiä. Mistähän olin tuonkin käsityksen saanut...

Mylene, minä ja Isabelleh

Tämäkin oli opiskelija-asuntola

Tiistaina kävelimme ympäri Leuvenia, kävimme syömässä yliopiston ruokalassa ja ostimme konvehteja belgialaisen suklaavalmistajan puodista. Alkuillasta otimme junan Brysseliin, joka sijaitsee vain 20 minuutin matkan päässä Leuvenista. Myös pääkaupungissa meillä oli erasmusystävämme asunto tukikohtanamme. Katian opiskelijakämppä osoittautui tilavaksi yksiöksi mielenkiintoisella paikalla: talo oli aivan vastapäätä Euroopan parlamentin rakennuksia. Meidän ei siis Mylenen kanssa pitkään tarvinnut miettiä, mitä tekisimme Brysselissä keskiviikkona. Tiistai-iltana kävelimme keskustaan katsomaan hienoa Grand Place-toria ja kävimme syömässä.

Terassikausi avattu Leuvenissa! Lämpölamppujen ja huopien ansiosta oli oikein miellyttävää.

Leuvenistä löytyi tälläinen mun mielestä ihan espanjalaistyylinen kirkko

Keskiviikon varasimme parlamentille. Aamulla kiertelimme pari tuntia Parlamentarium-opastuskeskuksessa, joka oli todella mielenkiintoisesti tehty. Esille oli tuotu niin EU:n historiaa kuin sitä, mitä vaikutuksia EU:lla on kansalaisten elämään. Audio guide-laite opasti kattavasti jokaisella unionin kielellä. Mieltä lämmitti huomata, että Kuopio oli päässyt Euroopan kartalle eräässä osiossa, ja kahvilan yhteydessä pystyi lukemaan eri jäsenmaiden pääsanomalehtiä. Harmi, ettei aikaa Hesarille tällä kertaa ollut. Jos joskus päädyt Parlamentariumiiin (suosittelen!), kannattaa varata riittävästi aikaa. Olisin saanut helposti kulumaan yli kolmekin tuntia siellä. Paikan sisäänpääsy on muuten ilmainen.

Grande Place, Brysseli

Euroopan parlamentti

Lounastauolla pääsimme syömään niitä ruokalajeja, joista belgialaiset ovat ylpeitä. Jos ette tienneet, niin ranskalaiset ovat alunperin Belgiasta. Minä en ainakaan tiennyt. Ostimme ranskalaisannokset Katian mukaan kaupungin parhaasta kojusta, ja maistuivat kyllä todella hyvälle. Jälkiruoaksi nautimme vohveleita suklaakastikkeella. En tosin suosittele syömään ranskalaisia ja vohveleita peräkkäin, jos et ole tottunut kovin rasvaiseen ruokaan. :) Belgialaiset oluet jäivät tällä reissulla osaltani maistelematta, sillä kipeänä ollessa olut ei maistunut ollenkaan. Harmi.

Innoissan audio guidesta

Tämänkin ystävyyssuhteen syntyminen oli mahdollista Euroopan Unionin ansiosta. Kiitos Erasmus!

Lounastaon jälkeen kävimme vielä kolmen vartin mittaisella opastetulla (tai siis jälleen audio guide-opastetulla) kierroksella parlamentissa. Näimme oikeastaan vain täysistuntosalin, mutta kuulokkeista kuului paljon mielenkiintoista asiaa.

Kovin kattava ei Brysselin vierailumme ollut, mutta ainakin aurinkoisella säällä kaupunki (tai ne osat, jossa liikuimme) näytti kauniilta. Ensivisiitti Belgiaan oli kokonaisuudessaan tosi kiva, ja matkuistaisin maahan varmasti uudestaankin. Etenkin kulinaarinen loma siellä kuulostaisi kokemuksieni perusteella lupaavalta. Belgialaiset osaavat nauttia elämästä.
Kun vielä Leipzigissa olen oppinut tuntemaan neljä aivan mahtavaa belgialaista, niin eikös siitä jo voi vetää johtopäätöksen, että belgialaiset ovat mukavaa porukkaa. Kiitos vielä Isabellelle ja Katialle, jotka olivat loistavia paikallisoppaita!

Viiden aikoihin oli aika lähteä lentokentällle, ja seikkailimme Berliinin kautta vielä illaksi kotiin Leipzigiin. Paino sanalle seikkailimme, sillä jostain syystä junat Saksan päässä eivät kulkeenet ajallaan tai eivät ollenkaan, joten saimme parikin kertaa jännittää seuraavaan kulkuneuvoon ehtimistämme. Loppujen lopuksi olimme ajallaan perillä Leipzigissa, ja molemmat olivat onnellisia kuullessaan taas kotoista saksaa. Tästä kaupungista on todellakin tullut koti puolen vuoden aikana.

Matkalla osa I: Saari

Perjantai, 16.3. Leipzig, +19, aurinkoista.
Julistan kesän avatuksi! Kävin äsken pienellä kävelyllä viereisessä puistossa, ja hämärtyvässä illassa puiston täyttivät grillailevat seurueet. Eli siis myös grillikausi on joidenkin osalta avattu.

Itselläni on vähän ristiriitaset fiilikset tällä hetkellä: toisaalta palasin vasta hienolta reissulta, ja nyt on edessä viikko vapaata aikaa keväisessä Leipzigissa. Toisaalta kärsin jo viikon ajan sitkeästä taudista, joka väsyttää eikä ota lähteäkseen.
Reissulla sattui ja tapahtui niin paljon, etten lupailujeni vastaisesti ehtinyt päivittää blogia reissun päältä.
Tässä onkin teille matkakertomusta Länsi-Euroopan valloituksen ensimmäisestä osasta.

Leipzig-Lontoo
Perjantai-iltana lensimme Leipzigin omalta lentokentältä Lontooseen, tai koska olimme Ryanairin kyydissä, päädyimme jonnekin kovin kauas itse kaupungista. Myöhäisillan aikan matkustimmekin vielä bussilla tunnin kohti keskustaa, ja vasta yhdeltä pääsimme hostellillemme Swiss Cottage tube-pysäkin lähesyyteen. On aina yhtä mukavaa saapua keskellä yötä pimeään, kymmenen hengen huoneeseen, jossa muut jo nukkuvat. Huone oli todella ahdas eikä todellakaan niin avara kuin nettisivujen kuvassa, mutta voin silti suosotella hostellia: http://palmerslodges.com/swisscottage/hostel/. Hintaansa nähden ihan hyvä.

Thames sekä Lontoon tärkeimpiä nähtävyyksiä yhteiskuvassa

Meillä oli koko lauantai aikaa tapettavana Lontoossa, ja ehdimmekin yllättävän hyvin nähdä monta oleellista Lontoon nähtävyyttä. Sää oli lämmin ja aurinkoinen, ja ihastuimme kaupunkiin kunnolla. Takaisin on päästävä! Ensimmäisenä reitin varrelle osui Camden market eli markkinat, jossa oli tajuttomasti ihmisiä mutta paljon mielenkiintoisia pikkukauppoja. En halunnut ostaa mitään mukana kannetavaksi, mutta sain valita lounasruokani isosta etnisten ravintoloiden valikoimasta. Kojuissa myytin ainakin kiinalaista, italialaista, meksikolaista, japanilaista, intialaista ja Lähi-Idän ruokaa. Halpaa ja hyvää! Camdenissa oli tunnelma kohdillaan, joten voin suositella.

Camdenin aluetta.

Camdenin jälkeen reittimme kulki Oxford Streetin kautta Hyde Parkiin, Buckingham Palacelle vahdin vaihtoon, Big Benin juurelle ja Thamesin rannalle. Ehdimme nähdä myös Trafalquar Squaren ja hengailla St. James-puistossa ennen kuin menimme illaksi Victorian aseman tienoille odottelemaan bussin lähtöä. Keväisestä Lontoosta puistoineen ja kukkineen jäi tosi hyvä kuva, vaikka ihmispaljous onkin jotain käsittämätöntä pikkukaupunkilaiselle.

Westminster Abbey, kirkko siinä parlamenttitalon ja Big Benin lähellä

Skotlanti
Yöllä matkustimme National Expressin yöbussilla kaksitoista tuntia pohjoiseen Aberdeeniin. Yllätyksekseni pystyin nukkumaan bussissa kohtalaisen hyvin. Mukana minulla oli niin makuupussi kuin retkityynykin. Jokaiselle matkustajalle riitti tilaa kahden penkin verran, joten puitteet olivat ihan ok (lukuunottamatta penkkejä, joiden selkänojia ei voinut laskea alemmaksi). Bussi maksoi vain parikymmentä euroa reilun kuukauden etukäteen varattuna.

Aberdeenin yliopiston kampusta

Krookukset ja aurinko!

Aamulla saavuimme sateiseen Aberdeeniin. Aberdeen on keskikokoinen, harmaa satamakaupunki Skotlannin itärannikolla. Harmaus ei Aberdeenin tapauksessa ole moite, kaupunki vaan on rakennettu suureksi osaksi harmaasta graniitista, mikä antaa sille omaleimaisen ilmeen. Kaverini Sami, joka opiskelee Aberdeenissa, toimi kaupunkioppaanamme ja majoitti meidät pieneen huoneeseensa opiskelija-asuntolaan. Kiitos Sami! Nähtyäni vähän paikallista opiskelija-asumista ja kuultuani kämppien hinnoista olin iloinen, että olen päätynyt asumaan Leipzigiin enkä Britanniaan. Hinta- ja tasoero oli erittäin suuri. Muuten tykkäsin kaupungista kyllä tosi paljon.

Aberdeenin sataman tuntumassa sijaitsee Footdee, vanha kalastajakylä. Siellä asuttiin yhä, ja sieltä löytyi kapeita kujia, puutarhapalstoja sekä pyykkinaruja.

Aberdeenin rantaa

Sateisen sunnuntain jälkeen sää muuttui aurinkoiseksi, ja kaupunki näytti parhaat puolensa. Keli oli tosin melkoisen viileä. Kolmen päivän aikana kävimme taidemuseossa, ihanissa kahviloissa, kävelemässä hiekkarannalla ja tuulisella päiväretkellä Dunnottarin linnan raunioilla Stonehavenin kylän lähellä. Kävelimme myös yliopiston viihtyisällä kampuksella, söimme pubiruokaa ja kävimme tutustumassa opiskelijakaupungin yöelämään.
Erityisesti Aberdeenista jäivät mieleen kahviloiden ihana herkkutarjonta. Tarjolla oli paljon sellaista, mitä Saksasta ei löydä: meheviä muffinseja, porkkanakakkua ja suklaisia brownieita. Yliopiston uusi, seitsemänkerroksinen kirjasto oli hienoin ikinä ja merenrannat nyt ovat yleensä aina kivoja paikkoja.

Leskenlehdet tuulisella rannalla Stonehavenissa

Matkalla Stonehavenista Dunnotar-linnalle

Keskiviikkona matkustimme bussilla mahtavien maisemien halki Edinburgiin. Matka kesti kolme tuntia, ja asemalla meitä oli vastassa couch surfing-isäntämme Manuel, joka johdatti meidät kaupungin halki hienoon kämppänsä, aivan linnakukkulan juurelle. Manuel osoittautui loistavaksi tyypiksi, ja ilta meni kotona syödessä ja jutellessa. Illan päätteksi kävimme kaupungin viikottaisessa couch surfing-tapaamisessa eräässä pubissa.

Dunnotarin linna häämöttää jo

Linnan rauniot

Seuraavana aamuna heräsin järkyttävän kipeänä. Olo oli kuumeinen, ja kurkkuun koski kovasti niellessä. Epäilin jotain angiinan tapaista, mutta päätimme, että menisimme lääkäriin vasta Ranskan puolella, jossa Mylene tuntee systeemit paremmin. Tauti ei helpottanut, vaikka nukuin käytännössä koko torstain, ja perjantaikin meni sisällä leffoja katsellessa. Missasin siis Edinburghin, jota olin ehkä eniten odottanut, mutta Manuelin kämppä ainakin oli hyvä paikka sairastaa. Jokin päivä olen siis lähdössä Edinburghiin uudestaan, ja myös Skotlannin ylämaat näyttivät bussin ikkunasta niin hienoilta, että niitä täytyy lähteä valloittamaan retkeillen. Kuka lähtee mukaan?

Mylene ja taustalla Stonehavenin kylä

Perjantai-iltana nousimme jälleen yöbussiin, jossa sain kyllä jotenkin nukutuksi heikosta olosta huolimatta. Bussissa ja myös myöhemmin viikonlopun aikana niskani ja hartiani menivät aina välillä totaalisen jumiin, joten bussimatka oli kyllä aika karmea kokemus. Aamulla saavuimme Lontooseen, jossa meillä oli pari tuntia aikaa seuraavan bussin lähtöön. Joimme asemalla aamuteet ja kymmeneltä lähdimme liikkeelle kohti Ranskan ja Englannin yhdistävää tunnelia.

Reissuelämää

Heissan!

Kirjoittelen lyhyesti näin reissujen välissä siitä, mistä olen tulossa ja minne menossa.

Palasin keskiviikkoiltana muutaman päivän reppureissulta Thüringenistä. Kiertelimme kaverin kanssa keskisaksalaisia kulttuurikaupunkeja ja kävimme vähän patikoimassa kuuluisassa Thüringenin Metsässä.
Matkareitti kulki näin: Leipzig- Eisenach (ja siellä Wartburgin linna)- Erfurt- Weimar- Leipzig.
Hienoja historiallisia kaupunkeja ovat kaikki. Keski-Saksa on lisäksi pullollaan linnoja, joten jos on niistä kiinnostunut, kannattaa suunnata matkaan tuonne. Myös luonto- ja retkeilyihmisille riittää Thüringenissä koettavaa mm. Thüringer Wald-metsäalueella. Metsän halki kulkee 170 km pitkä Rennsteig vaellus- ja maastopyöräilyreitti.

Kevättä Wartburgilla

Talvi ei ollut vielä täysin hellittäynyt otettaan. Eteneminen oli välillä erittäin vaikeaa.

Weimarissa tutustuin couchsurffaukseen. Vietimme pari yötä erään Markuksen luona, ja kokemus oli mainio. Danke Markus. Säästimme rahaa myös käyttämällä junien sijasta kimppakyytejä, jälleen erittäin onnistuneesti. Mitfahrgelegenheit oli reissun sana!

Tänä iltana suuntaan Leipzigin lentokentälle. Edessä on kahden viikon matka ranskalaisen ystäväni kanssa.
Seuraavan parin viikon aikana reissaamme ympäri läntistä Eurooppaa seuraavasti:

2.-3.3. Lontoo
4.-6. Aberdeen, Skotlanti
7.-9. Edinburgh, Skotlanti
10.-11. Lille, Ranska
12.-14. Bryssel ja Leuven, Belgia

Edessä on mm. 12 tunnin yöllinen bussimatka (kaksi kertaa koettuna) Britannian halki Lontoon ja Skotlannin välillä. Toivotaan, että kaikki matkusteluosuudet menevät putkeen. Wish us luck!
Matkalla haluaisin ainakin käyskennellä Aberdeenin hiekkarannoilla, käydä brittiläisessä pubissa, kuulla skottilaista kansanmusiikkia, syödä belgialaisia herkkuja ja oppia puhumaan taas ranskaa.

Yritän tällä kertaa laittaa kuvia ja kuulumisia myös reissun päältä. Kuulemisiin! :)