maanantai 23. heinäkuuta 2012

Kaikki päättyy joskus

Hallo!

Kahden kuukauden pituinen blogihiljaisuus päättyy vihdoin. Hiljaisuus kertonee siitä, etten ole jäänyt viimeisiksi viikoiksi kotiin istumaan. Melkein yhdentoista kuukauden pituinen Erasmus-vuosi on viikkoa vaille ohi, ja tuntuu ihan uskomattomalta. Tein lauantaina viimeisen tenttini, ja vasta loman alkaessa sen tajusi oikeasti, että tässä tämä nyt oli. Toki olen täällä vielä viikon, mutta puolet läheisimmistä ystävistäni lähtee kotiin jo seuraavien parin päivän aikana, puolet taas ensi viikolla suunnilleen samoihin aikoihin kuin minä. On siis hyvästien aika. En olisi ehkä uskonut etukäteen, että tapaisin täällä niinkin mahtavia ihmisiä ja että näistä voisi vuoden aikana tulla niin läheisiä ystäviä, mutta näin on käynyt. Onneksi ensimmäinen jälleennäkeminen koittaa jo ihan pian, kun belgialainen Sofie tulee pariksi viikoksi Suomeen ja Jyväskyläänkin syyskuun alussa. :)

Kesäyön viettämistä Sachsenbrückellä (kuva Sofiielta)
 Heinäkuun kolmestä ensimmäisestä viikosta ei ole paljoakana kerrottavaa, sillä vietin ne valmistautuen kolmeen tenttiin ja pidinpä yhden esitelmänkin Rebekan kanssa. Onneksi kelit suosivat kirjastossa istumista, sillä saksalaisten mukaan sää nyt heinäkuussa on ollut aivan karmea. Omasta mielestäni se on vain muistuttanut keskimääräistä Suomen kesää päivittäisinen sadekuuroineen ja parinkymmenen kieppeillä olevine lämpötiloineen. Eli ihan ok, kun sade ei kuitenkaan ole ollut jatkuvaa. En silti valita, kun lämpötilat näyttäisivät näin viimeisen (loma)viikkoni kunniaksi kipuavan kolmeenkymmeneen ja aurinko on syrjäyttänyt taivaalla pilvet!

Mensa eli yliopiston ruokala
Tentit sujuivat yhtä sikavaikeaa lukuun ottamatta ihan hyvin, vaikka tulokset eivät vielä olekaan selvillä. Toivotaan läpimenoa! Loman alkaessa pari päivää sitten pääsi iskemaan tyypillinen flunssa, joka saisi äkkiä häipyä, sillä leppoisten lomapäivien lisäksi pitäisi jaksaa vielä hoitaa käytännön asioista kierrellen eri paikoissa ilmoittautumassa pois järjestelmistä. Kämppäkin pitäisi loppusiivota, mutta aika helppoahan lähteminen minun tapauksessani on, kun ei tarvitse myydä mitään tavaroita pois tai lähetellä tavaroita paketeillä Suomeen. Tullessani tänne syksyllä en joutunut ostamaan mitään kodin tavaroita, sillä asunnostani löytyi ihan kaikki tarvittava. Pidetään peukkuja sille, että saan mahdutettua Suomeen menevän omaisuuteni matkalaukkuun ja rinkkaan, joiden kanssa onnistun toivottavasti ensi viikolla matkustamaan Tukholmaan asti.

Nyt kuitenkin nautin viimeisistä päivistä täällä ihanassa kaupungissa, jota tulee varmasti ikävä. 

Kotikulmat Reudnitzissa




Reissuja, vieraita, futista ja laulua

Retkeläiset Rebekka, Mireia, Silvia, minä sekä Viki
Puro, johon Rebekka hetkeä myöhemmin tippui
Patojärvi
Ajattelin tässä tekstissä kertoa, mitä kaikkea onkaan tapahtunut toukokuun puolenvälin jälkeen.
Eräänä kauniina lauantaina teimme päivän vaellusreissun Harzin vuoristoon. Matkustimme junalla pari tuntia Ilsenburgiin, josta lähdimme kipuamaan ylöspäin. Matkan varrella seurasimme puronvartta ja kohtasimme tutunoloisia havumetsiä, hienon patojärven sekä polttariporukan, joka yritti kaupitella meille juotavaa. Kansallispuiston korkein huippu yltää yli tonniin, mutta emme ehtineet huiputtaan sitä tuon päivän aikana.

Toukukuun lopussa äiti ja isä tekivät muutaman päivän visiitin Leipzigiin. Parina päivänä otimme pyörät allemme ja poljimme esimerkiksi Cospudener-järvelle uimaan. Tottakai myös söimme hyvin Leipzigin kivoissa ravintoloissa. Joka paikassa oli meneillään parsaviikot, joten söimme parsaa aika usein. Säät suosivat ja oli kyllä mukavaa viettää aikaa yhdessä.

Ihana keväinen sienisalaatti @ Seeteufel

Päivä rannalla
Minä, isä ja Völkerschlachtdenkmal




Kesäkuun ekana viikonloppuna matkustin Baijerin Würzburgiin Karinin ja Kallen vieraaksi. Kaupunki oli aiemmilta reissuilta jo tuttu, joten pyörimme kaupungilla vähemmän. Sen sijaan keskityimme rentoiluun: katsoimme leffan, pelasimme pelejä, söimme, nukuimme ja kävimme kävelemässä viininviljelmien rinteillä. Jos muuten satut reissamaan autolla Saksassa, suosittelen ajelemaan Autobahnia 71 Erfurtista etelään. Tie kulkee ihan huikeissa maisemissa halki Thüringenin "vuoriston", ylittäen välillä syviä laaksoja huiman korkeita siltoja pitkin ja sukeltaen välillä pitkiin tunneleihin. Meinasi olla aika jännää olla kyydissa, kun autot tapaavat huristella tuhatta ja sataa.

Öinen Würzburg
Karin ja kesän suosikkijuoma Hugo: Proseccoa, holunder(seljankukka?)-mehua, minttua ja limeä.
Seuraavana viikonloppuna sain vieraakseni pari suomalaista reilaajaa. Tiia ja Anna tekivät Euroopan kiertueellaan parin päivän pysähdyksen Leipzigiin, ja olivat kyllä tosi kivoja vieraita! Olin jälleen kerran ihan lomalla, kun kierreltiin pari päivää kaupungilla tyttöjen kanssa.

Anna ja Tiia. Perjantai-ilta puistossa korttia pelaten.
Viikko eteenpäin, ja lähdin taas reissuun. Tällä kertaa isolla tyttöporukalla pohjoiseen, Itämeren rannalle. Matka Greifswaldiin oli pitkä, mutta kannatti! Saimme majoittua Sofien kaverin Lean yksiössä, jossa oli juuri sopivasti tilaa seitsemälle. :) Greifswald on pieni, idyllinen satamakaupunki, joka on sopiva rennon viikonlopun viettoon. Lauantaina teimme retken Rügeniin, joka on Saksan suurin saari. Paikka on täynnä lomakeskuksia, eläkeläisiä ja hienoja hiekkarantoja. Keli on tuolloin vähän sateinen ja viileä, joten keskityimme kahlailemaan ja pysymään sateelta suojassa. Paluumatkalla pysähdyimme kauniissa Stralsundin Hansakaupungissa, joka taitaa olla Unescon maailmanperintökohde. Suosittelen!
Sunnuntaina aamupäivän tunnit kuluivat kotibrunssia valmistaessa ja syödessä. Iltapäivällä teimme vielä kävelyretken rannalle, ja aurinkoinen sää houkutteli uimaan meressä.
Viikonlopun aikana tuli muuten syötyä paljon hyvää kalaa, joten olin aika innoissani. Muutenkin viihdyin seudulla tavallistakin paremmin, sillä Mecklenburg-Vorpommerin osavaltiossa on eniten järviä ja vähiten ihmisiä Saksan mittakaavassa. Ihan kuin Suomessa!
Paluujunassa henkilökunta piti meidät ajan tasalla Saksan futismatsin käänteistä. :)

Junamatkailussa on tunnelmaa...
Greifswaldin pieni satama

Ravintolalaiva, jossa illallistimme
Reissupoppoo (lukuun ottamatta Silviaa): Isabelle, Rebekka, minä, Sofie, Viki, Mylene ja Lea.
Hyppy. (Isabellen kuvaama).
Stralsund kirkon tornista. (Isabellen kamerasta myös).
Jalkapallosta voisi kirjoittaa kokonaan oman postauksensa. Kesäkuussa EM-kisojen aikaan futishuuma valtasi kaupungin. Ihan jokaisessa paikassa oli tarjolla Public viewing, eli siis terassit oli varustettu joko telkkariruuduin tai isommilla valkokankailla. Myös puistoon oli viritetty jättiscreenit. Varsinkin Saksan peleissä tunnelma oli ihan mahtava, ja vaikka kisakatsomokuppiloita oli runsaasti, piti paikalla olla todellakin ajoissa, jos mieli saada paikan. Tuntui, että koko kaupunki oli seuraamassa matseja ulkona. Kotona jännittäminen ei ilmeisesti ollut suosiossa. Harmi, ettei muuten hyvin pelannut joukkue päässyt välieristä finaaliin asti. Jänskää oli myös seurata Espanjan pelejä espanjalaisten kavereitten kanssa.


Espanjalaisen Xiscan kanssa  Saksan väreissä
Saksan välieräpeli Italiaa vastaan: ihmisiä riitti kadulle ja lähes raitionvaunukiskoille saakka
Niin kuin olen aiemmin kirjoittanut, lauloin tammikuusta lähtien kuorossa. Kesä- ja heinäkuussa koittivat sitten konsertit. Viimeisillä viikoilla ennen konsertteja harjoituksia oli tiiviisti, ja juhannusviikonloppu menikin konsertoidessa. Perjantaina teimme bussimatkan pieneen kaupunkiin Berliinin lähelle, jossa konserttimme oli osa perinteistä festivaalia. Kirkon takahuoneessa olivat tarjoilut kohdillaan, ja samanaikaisesta futispelistä huolimatta sali oli täynnä. Tarjosimme kuitenkin kappaleiden välissä yleisölle matsin tilannetietoja. :) Sunnuntaina konsertoimme Leipzigin lähellä Wurzenin kaupungissa. Siitä viikon päästä oli viimeinen konsertti Leipzigissa, jota monet kaverini tulivat kuuntelemaan. Tykkäsin ohjelmistostamme tosi paljon, ja oli mahtavaa päästä esiintymään ja laulamaan. Konserttireissuilla tutustuin myös muihin kuorolaisiin aiempaa paremmin, mikä oli toisaalta harmittavan myöhään, sillä kautemme loppui noihin konsertteihin.

Philharmonischer Jugendchor Leipzig
Talvilukukauden erasmus-ystävämme Outi, Isabelle ja Dori piipahtivat myös Leipzigissa! Kävimme melomassa joella, uimassa järvellä ja verestimme muistoja vaihtarijärjestön järjestämässä jokaviikkoisessa maanantain pubi-illassa, Montagskneipessa. Montagskneipessa tuli käytyä vielä syksyllä useasti, mutta ajan kuluessa tapa on hiipunut. Yksi lauantaiaamupäivä kului vegebrunssilla. Paikka on ihan tosi kiva vehreine sisäpihoineen ja brunssi maistuva.

Brunssipaikka katolta nähtynä
Brunssipoppoo fillareineen.

Kesän hetkiin ovat kuuluneet lisäksi Campusfest-musiikkifestarit yliopiston kampuksella (halvat pääsyliput ja hyvä tunnelma), Bachfest eli Bachin musiikkia ilmaiskonserteissa kauppatorilla, kiipeilemässä käynti,  Biergartenit, illanvietto katolla kaukaisia salamoita katsellessa, melominen, ulkoilmaelokuva puistossa sekä jäätelön syönti (80 senttiä/pallo! Arvatkaa tuleeko noilla hinnoilla syötyä vähän enemmän kuin Suomessa?). Ihana kesä!

Kesäilta puistossa & Charlie Chaplinin Sirkus elävän musiikin säestyksellä