Kaikki päättyy joskus

Hallo!

Kahden kuukauden pituinen blogihiljaisuus päättyy vihdoin. Hiljaisuus kertonee siitä, etten ole jäänyt viimeisiksi viikoiksi kotiin istumaan. Melkein yhdentoista kuukauden pituinen Erasmus-vuosi on viikkoa vaille ohi, ja tuntuu ihan uskomattomalta. Tein lauantaina viimeisen tenttini, ja vasta loman alkaessa sen tajusi oikeasti, että tässä tämä nyt oli. Toki olen täällä vielä viikon, mutta puolet läheisimmistä ystävistäni lähtee kotiin jo seuraavien parin päivän aikana, puolet taas ensi viikolla suunnilleen samoihin aikoihin kuin minä. On siis hyvästien aika. En olisi ehkä uskonut etukäteen, että tapaisin täällä niinkin mahtavia ihmisiä ja että näistä voisi vuoden aikana tulla niin läheisiä ystäviä, mutta näin on käynyt. Onneksi ensimmäinen jälleennäkeminen koittaa jo ihan pian, kun belgialainen Sofie tulee pariksi viikoksi Suomeen ja Jyväskyläänkin syyskuun alussa. :)

Kesäyön viettämistä Sachsenbrückellä (kuva Sofiielta)

 Heinäkuun kolmestä ensimmäisestä viikosta ei ole paljoakana kerrottavaa, sillä vietin ne valmistautuen kolmeen tenttiin ja pidinpä yhden esitelmänkin Rebekan kanssa. Onneksi kelit suosivat kirjastossa istumista, sillä saksalaisten mukaan sää nyt heinäkuussa on ollut aivan karmea. Omasta mielestäni se on vain muistuttanut keskimääräistä Suomen kesää päivittäisinen sadekuuroineen ja parinkymmenen kieppeillä olevine lämpötiloineen. Eli ihan ok, kun sade ei kuitenkaan ole ollut jatkuvaa. En silti valita, kun lämpötilat näyttäisivät näin viimeisen (loma)viikkoni kunniaksi kipuavan kolmeenkymmeneen ja aurinko on syrjäyttänyt taivaalla pilvet!

Mensa eli yliopiston ruokala

Tentit sujuivat yhtä sikavaikeaa lukuun ottamatta ihan hyvin, vaikka tulokset eivät vielä olekaan selvillä. Toivotaan läpimenoa! Loman alkaessa pari päivää sitten pääsi iskemaan tyypillinen flunssa, joka saisi äkkiä häipyä, sillä leppoisten lomapäivien lisäksi pitäisi jaksaa vielä hoitaa käytännön asioista kierrellen eri paikoissa ilmoittautumassa pois järjestelmistä. Kämppäkin pitäisi loppusiivota, mutta aika helppoahan lähteminen minun tapauksessani on, kun ei tarvitse myydä mitään tavaroita pois tai lähetellä tavaroita paketeillä Suomeen. Tullessani tänne syksyllä en joutunut ostamaan mitään kodin tavaroita, sillä asunnostani löytyi ihan kaikki tarvittava. Pidetään peukkuja sille, että saan mahdutettua Suomeen menevän omaisuuteni matkalaukkuun ja rinkkaan, joiden kanssa onnistun toivottavasti ensi viikolla matkustamaan Tukholmaan asti.

Nyt kuitenkin nautin viimeisistä päivistä täällä ihanassa kaupungissa, jota tulee varmasti ikävä. 

Kotikulmat Reudnitzissa