Matkalla osa I: Saari

Perjantai, 16.3. Leipzig, +19, aurinkoista.
Julistan kesän avatuksi! Kävin äsken pienellä kävelyllä viereisessä puistossa, ja hämärtyvässä illassa puiston täyttivät grillailevat seurueet. Eli siis myös grillikausi on joidenkin osalta avattu.

Itselläni on vähän ristiriitaset fiilikset tällä hetkellä: toisaalta palasin vasta hienolta reissulta, ja nyt on edessä viikko vapaata aikaa keväisessä Leipzigissa. Toisaalta kärsin jo viikon ajan sitkeästä taudista, joka väsyttää eikä ota lähteäkseen.
Reissulla sattui ja tapahtui niin paljon, etten lupailujeni vastaisesti ehtinyt päivittää blogia reissun päältä.
Tässä onkin teille matkakertomusta Länsi-Euroopan valloituksen ensimmäisestä osasta.

Leipzig-Lontoo
Perjantai-iltana lensimme Leipzigin omalta lentokentältä Lontooseen, tai koska olimme Ryanairin kyydissä, päädyimme jonnekin kovin kauas itse kaupungista. Myöhäisillan aikan matkustimmekin vielä bussilla tunnin kohti keskustaa, ja vasta yhdeltä pääsimme hostellillemme Swiss Cottage tube-pysäkin lähesyyteen. On aina yhtä mukavaa saapua keskellä yötä pimeään, kymmenen hengen huoneeseen, jossa muut jo nukkuvat. Huone oli todella ahdas eikä todellakaan niin avara kuin nettisivujen kuvassa, mutta voin silti suosotella hostellia: http://palmerslodges.com/swisscottage/hostel/. Hintaansa nähden ihan hyvä.

Thames sekä Lontoon tärkeimpiä nähtävyyksiä yhteiskuvassa

Meillä oli koko lauantai aikaa tapettavana Lontoossa, ja ehdimmekin yllättävän hyvin nähdä monta oleellista Lontoon nähtävyyttä. Sää oli lämmin ja aurinkoinen, ja ihastuimme kaupunkiin kunnolla. Takaisin on päästävä! Ensimmäisenä reitin varrelle osui Camden market eli markkinat, jossa oli tajuttomasti ihmisiä mutta paljon mielenkiintoisia pikkukauppoja. En halunnut ostaa mitään mukana kannetavaksi, mutta sain valita lounasruokani isosta etnisten ravintoloiden valikoimasta. Kojuissa myytin ainakin kiinalaista, italialaista, meksikolaista, japanilaista, intialaista ja Lähi-Idän ruokaa. Halpaa ja hyvää! Camdenissa oli tunnelma kohdillaan, joten voin suositella.

Camdenin aluetta.

Camdenin jälkeen reittimme kulki Oxford Streetin kautta Hyde Parkiin, Buckingham Palacelle vahdin vaihtoon, Big Benin juurelle ja Thamesin rannalle. Ehdimme nähdä myös Trafalquar Squaren ja hengailla St. James-puistossa ennen kuin menimme illaksi Victorian aseman tienoille odottelemaan bussin lähtöä. Keväisestä Lontoosta puistoineen ja kukkineen jäi tosi hyvä kuva, vaikka ihmispaljous onkin jotain käsittämätöntä pikkukaupunkilaiselle.

Westminster Abbey, kirkko siinä parlamenttitalon ja Big Benin lähellä

Skotlanti
Yöllä matkustimme National Expressin yöbussilla kaksitoista tuntia pohjoiseen Aberdeeniin. Yllätyksekseni pystyin nukkumaan bussissa kohtalaisen hyvin. Mukana minulla oli niin makuupussi kuin retkityynykin. Jokaiselle matkustajalle riitti tilaa kahden penkin verran, joten puitteet olivat ihan ok (lukuunottamatta penkkejä, joiden selkänojia ei voinut laskea alemmaksi). Bussi maksoi vain parikymmentä euroa reilun kuukauden etukäteen varattuna.

Aberdeenin yliopiston kampusta

Krookukset ja aurinko!

Aamulla saavuimme sateiseen Aberdeeniin. Aberdeen on keskikokoinen, harmaa satamakaupunki Skotlannin itärannikolla. Harmaus ei Aberdeenin tapauksessa ole moite, kaupunki vaan on rakennettu suureksi osaksi harmaasta graniitista, mikä antaa sille omaleimaisen ilmeen. Kaverini Sami, joka opiskelee Aberdeenissa, toimi kaupunkioppaanamme ja majoitti meidät pieneen huoneeseensa opiskelija-asuntolaan. Kiitos Sami! Nähtyäni vähän paikallista opiskelija-asumista ja kuultuani kämppien hinnoista olin iloinen, että olen päätynyt asumaan Leipzigiin enkä Britanniaan. Hinta- ja tasoero oli erittäin suuri. Muuten tykkäsin kaupungista kyllä tosi paljon.

Aberdeenin sataman tuntumassa sijaitsee Footdee, vanha kalastajakylä. Siellä asuttiin yhä, ja sieltä löytyi kapeita kujia, puutarhapalstoja sekä pyykkinaruja.

Aberdeenin rantaa

Sateisen sunnuntain jälkeen sää muuttui aurinkoiseksi, ja kaupunki näytti parhaat puolensa. Keli oli tosin melkoisen viileä. Kolmen päivän aikana kävimme taidemuseossa, ihanissa kahviloissa, kävelemässä hiekkarannalla ja tuulisella päiväretkellä Dunnottarin linnan raunioilla Stonehavenin kylän lähellä. Kävelimme myös yliopiston viihtyisällä kampuksella, söimme pubiruokaa ja kävimme tutustumassa opiskelijakaupungin yöelämään.
Erityisesti Aberdeenista jäivät mieleen kahviloiden ihana herkkutarjonta. Tarjolla oli paljon sellaista, mitä Saksasta ei löydä: meheviä muffinseja, porkkanakakkua ja suklaisia brownieita. Yliopiston uusi, seitsemänkerroksinen kirjasto oli hienoin ikinä ja merenrannat nyt ovat yleensä aina kivoja paikkoja.

Leskenlehdet tuulisella rannalla Stonehavenissa

Matkalla Stonehavenista Dunnotar-linnalle

Keskiviikkona matkustimme bussilla mahtavien maisemien halki Edinburgiin. Matka kesti kolme tuntia, ja asemalla meitä oli vastassa couch surfing-isäntämme Manuel, joka johdatti meidät kaupungin halki hienoon kämppänsä, aivan linnakukkulan juurelle. Manuel osoittautui loistavaksi tyypiksi, ja ilta meni kotona syödessä ja jutellessa. Illan päätteksi kävimme kaupungin viikottaisessa couch surfing-tapaamisessa eräässä pubissa.

Dunnotarin linna häämöttää jo

Linnan rauniot

Seuraavana aamuna heräsin järkyttävän kipeänä. Olo oli kuumeinen, ja kurkkuun koski kovasti niellessä. Epäilin jotain angiinan tapaista, mutta päätimme, että menisimme lääkäriin vasta Ranskan puolella, jossa Mylene tuntee systeemit paremmin. Tauti ei helpottanut, vaikka nukuin käytännössä koko torstain, ja perjantaikin meni sisällä leffoja katsellessa. Missasin siis Edinburghin, jota olin ehkä eniten odottanut, mutta Manuelin kämppä ainakin oli hyvä paikka sairastaa. Jokin päivä olen siis lähdössä Edinburghiin uudestaan, ja myös Skotlannin ylämaat näyttivät bussin ikkunasta niin hienoilta, että niitä täytyy lähteä valloittamaan retkeillen. Kuka lähtee mukaan?

Mylene ja taustalla Stonehavenin kylä

Perjantai-iltana nousimme jälleen yöbussiin, jossa sain kyllä jotenkin nukutuksi heikosta olosta huolimatta. Bussissa ja myös myöhemmin viikonlopun aikana niskani ja hartiani menivät aina välillä totaalisen jumiin, joten bussimatka oli kyllä aika karmea kokemus. Aamulla saavuimme Lontooseen, jossa meillä oli pari tuntia aikaa seuraavan bussin lähtöön. Joimme asemalla aamuteet ja kymmeneltä lähdimme liikkeelle kohti Ranskan ja Englannin yhdistävää tunnelia.