Budapest

Kuun alussa kävimme reissussa Unkarissa. Budapest tarjosi meille vieraanvaraisuutta, lämpöä, parantavaa vettä ja epätodellisen kauniita maisemia kolmen päivän ajaksi.

Talvilukukauden päättyessä, eron hetkillä, syntyi päätös tavata koko porukalla uudestaan, kesällä Budapestissa. Deutsche Bahnin hakukoneen tarjotessa mukavan hintaisia lippuja Dresdenistä Budapestiin ei suunnitelman toteuttamista tarvinnut kauan miettiä. Kiitos eurooppaspesiaalin, matkustin 58 eurolla eestaas.
Käytännön syistä kuoppasimme aikeet isolla porukalla matkustamisesta, mutta Mylènen ja Silvian kanssa saimme aikataulumme sopimaan yhteen. Vapun jälkeisenä torstaina ranskalais-espanjalais-suomalaistriomme aloittikin 11 tunnin junamatkan kohti kaakkoa. Juna puksutti leppoisasti halki Tsekin ja Slovakian maalaismaisemien, ja päivän aikana ehti päästä junamatkustamisen ja reilauksen tunnelmaan. Olisi tosin houkuttanut jäädä junasta jo Prahassa tai Bratislavassa, jotka molemmat kaipaavat kipeästi vierailua osaltani!
Koko matka oli todellista kielten sekamelskaa, kun vieraista kielistä epänormaalin kiinnostuneet erasmukset pääsevät vauhtiin; ensin opetellaan turistisanastoa unkariksi, seuraavassa hetkessä lauletaan espanjaksi ja pian toistelemme yhdessä suomalaisia sanoja. Yhteisenä kielenä oli tietysti saksa.

Leipämarkkinoiden marsipaanitarjontaa

Dóri, Mylène ja Silvia Kalastajalinnakkeella

Myöhään illalla saavumme Budapestiin, ja asemalla näimme ystävämme Dórin muutaman kuukauden tauon jälkeen. Saimme autokyydin Dórin perheen kotiin ylös Budan rinteille, jossa majoituimme erittäin mukavasti neljä seuraavaa yötä. Korkealta kukkulan rinteiltä näkymä öiseen kaupunkiin oli huikea.

Ketjusilta

Seuraavina päivinä, perjantaista sunnuntaihin, tutustuimme perusteellisesti kaupunkiin. Olin vieraillut Budapestissä aiemmin muutaman vuosi sitten, mutten muistanut kaupungin hienoutta. Nyt se nousi ehdottomasti suosikkikaupunkieni joukkoon! Hurjan kauniissa, vaikkakin monin paikoin hieman ränsistyneissä rakennuksissa riitti katseltavaa. Ja se Tonava, joka teki vaikutuksen kaikkina vuorokauden aikoina, aina eri kanteilta katsottuna. Erityisen hienoa oli nähdä joen pinnasta heijastuvat sillat ja rakennukset iltavalaistuksessaan. Kaupungissa ikänsä asuneita ystäviämme seuratessa päädyimme pienille kujille ja löysimme tietysti ne parhaat paikat. Välillä oppaanamme oli Dóri, välillä taas Viki ja osan aikaa kiersimme kaupunkia keskenämme. Niin ikään budapestiläinen Viki on oikeastaan vielä kesälukukauden kanssamme Leipzigissa, mutta oli Unkarissa juuri meidän reissumme aikaan tekemässä tenttejään .

Kakkumaraton autenttisessa kulmaleipomossa alkamassa. Pelin henki: haukkaa kakusta pala ja siirrä lautanen eteenpäin seuraavalle. Lopeta vasta, kun kaikki lautaset ovat tyhjiä. :)

Viki, Silvian kädet sekä Mylene

Linnakukkulaan tutustuessamme satuimme leipäfestareille, jossa saimme maistiaisista mahat täyteen. Perjantai-iltana juhlimme Vikin synttäreillä kivassa mutta kuumassa baarissa Budassa. Hause of Terror-museo valotti mieleenpainuvasti Unkarin lähihistoriaa, ja Margit-saaren vehreydessä samoilun jälkeen söin ensimmäistä kertaa kanelijäätelöä (nam!). Lauantai-iltana onnistuimme olemaan silmä tarkkana juuri sillä hetkellä, kun ketjusillan valot syttyivät. Kävimme Vikin kanssa risteilyllä Tonavalla täysikuun valaistessa ja nousimme Gellert-vuorelle katselemaan valaistua kaupunkia.

Parlamenttitalo iltavalaistuksessaan

Kuninkaanlinna

Sunnuntain iltapäivä oli kerrassaan täydellinen. Rentouduimme monta tuntia Széchenyin kylpylän lämpimissä vesissä, niin ulko- kuin sisäaltaidenkin puolella. Paikka oli aivan valtava, ja saunojakin oli varmasti toistakymmentä. Ja millaisia saunoja: saksalaisten saunasääntöjen puuttuessa (onneksi) pääsin jo vähän lähemmäksi suomalaista saunakokemusta. Päivän jälkeen iho oli niin pehmeässä ja hyvässä kunnossa, että olin valmis muuttamaan Budapestiin ja ostamaan kausikortin tuohon kylpylään. Suosittelen kaikille Budapestin kävijoille! Päivälippu koko kylpylän alueelle maksoi noin 12 euroa. Vinkkinä voin sanoa vain, että kannattaa varata paljon aikaa. :)

Mylène sankareiden aukiolla

Kokonaan oman kertomuksen arvoinen on majoittumisemme Dórin kotona. Tutustuimme Dórin äitiin, joka puhui saksaa ja jonka kanssa pystyimme näin hyvin keskustelemaan. Päivät alkoivat yhteisellä aamiaisella puutarhassa, ja parina iltana istuimme söimme herkullista unkarilaista ruokaa puutarhassa. Juotavaksi tarjottiin roseeviinischorlea (sekoitus viiniä ja hiilihappovettä) sekä pálinka-snapseja. Pálinka on hedelmistä, yleensä aprikooseista tai luumuista tehty hedelmäviina. Keskustelut mm. unkarilaisesta identiteetistä lämpimässä, pimeässä illassa jäivät lähtemättömästi mieleen ja ruokkivat kiinnostusta Unkaria kohtaan entisestään. Keskustelimme koskivat luonnollisesti myös ruokaa, ja osaamme nyt kysyttäessä mainita unkarilaisen keittiön kulmakivet: paprika, sipuli, tomaatti sekä liha. Täytyy sanoa, että lihaisuudestä huolimatta tykkäsin kovasti meille tarjoituista ruoista!

Öistä kaupunkia Gellert-kukkulalta nähtynä

Maanantai-aamuna oli haikeaa jättää Dóri perheineen sekä Budapest taaksemme. Mielestäni juuri tuo perheessä majoittuminen teki matkasta astetta erityisemmän, kun pääsi kurkistamaan hetkeksi yhden budapestiläisen kodin arkeen.

Reissun jälkeiset pari viikkoa ovat olleet tosi kivoja. Olen päätynyt kadulta repäistynä vapaaehtoisena kokeilemaan kontakti-improvisaatiota, tanssahdellut electro-swingin tahtiin, tutkinut itselleni uusia kaupunginosia ja ollut katsomassa vaikuttavaa tanssiesitystä (Mörderballaden, Leipziger Ballet). Helatorstaina kokkailimme kavereiden kanssa lasagnea ja raparperipiirakkaa, ja löysimme tästä tavallisesti niin värittömästä naapuristostani kätketyn helmen, kaupungin parhaan Biergartenin.
Serkkuni Lauri kävi täällä neljän tunnin pituisella päivävisiitillä, ja oli kyllä mukava nähdä häntä, vaikkakin vain lyhyen ajan. Seuraavat vieraat ovatkin viikon päästä saapuvat vanhempani, joiden kanssa on suunnitelmissa lähteä pyöräretkelle. Toivottavasti säät pysyvät näin lämpiminä, tällä hetkellä mittarissa on mukavat reilu parikymmentä astetta.

Reissuporukka poseeraa parlamamenttitalo takanaan

 Eilen vietin pari tuntia puistossa Vikin kanssa opetellen värejä sekä ruokien nimiä suomeksi ja unkariksi. Olemme kesälukukauden alusta lähtien yrittäneet opetella toistemme äidinkieliä, ja olen alkanut vähitellen innostua unkarista. Sukulaisuudestaan huolimatta kieli ei ole kuitenkaan kaikista helpoin oppia. Aakkosiakin on kaksinkertainen määrä suomeen verrattuna.
Eilen kuulin tarinoita siitä, miten herkullisia barack, eli aprikoosit, persikat sekä nektariinit ovat Unkarissa sesonkikaudellaan kesällä. Päätin jo, että jokin vuosi täytyy päästä Unkariin tuohon aikaan aprikooseja poimimaan!

P.s. Deutsche Bahnin hakukone tarjosi reilu viikko sitten suotuisaa Schweden-spesiaalia, jonka myötä päätin vahvistaa kotimatkani Suomeen. Matkustan junalla Leipzigista Tukholmaan heinäkuun viimeisenä päivänä (lippu oli vain 37 euroa!). Tukholmasta tulen sitten vähitellen kohti Suomea. Olen melkoisen innoissani tuosta 14 tunnin minireilistäni Hampurin ja Kööpenhaminan kautta sekä siitä, että parinkymmenen vuoden tauon jälkeen pääsen vihdoin Tukholmaan. :)