Viikko kuvina

Toinen kielikurssiviikko on lähes paketissa ja lauantai-iltana ei ole yllättäen muuta tekemistä kuin olla kotosalla. Ja hyvä niin! Tällä viikolla olen käynyt kotona vain nukkumassa (liian vähän), mutta toisaalta on tapahtunut niin

paljon kaikkea kivaa, ettei niitä olisi kannattanut jättää välistä.

Tällä kertaa onnistuin kuvien siirtämisessä blogiin, joten pääsen esittelemään kuvasatoa parin viime viikon ajalta. Alla olevassa kuvassa on Leipzigin maamerkki eli Panorama Tower. Torni rakennettiin 1970-luvun alussa itäsaksalaisen radio- ja tv-yhtiön käyttöön, mutta nykyään sen tiloissa on yritysten toimistoja ja ylhäällä ravintola sekä näköalatasanne.

Panorama Tower

Oper Leipzig DDR:n ajalta sekä Augustusplatz iltavalaistuksessa

  Seinämaalauksia näkyy katukuvassa paljon. Tässä pari teemalla merenelävät.

 

Viime viikon sunnuntaina lähdimme muutaman vaihtaritytön kanssa katsastamaan kansainvälisiä tanssifestareita lähipuistooni. Puistossa oli teltta, teltassa hollantilainen bändi nimeltään Gonnagles huolehtimassa tanssimusiikista sekä useita kymmeniä saksalaisia tanssimassa enemmän tai vähemmän tuttuja tansseja. Bändin biisit pohjautuvat yhteyyen mukaan flaamilais-ranskalaisiin kansansävelmiin, mutta musiikki on tyyliltään ennemminkin sekoitus erilaisia eurooppalaista kansanmusiikkilajeja, ja siinä kuulee vaikutteita niin jazz-, pop- kuin klassisesta musiikista.

Joka tapauksessa musiikki oli niin mainiota, että se tempaisi meidät pöydän äärestä tanssimaan, vaikka juuri mitään emme aluksi osanneetkaan. Muita seuraamalla oppi tanssit aika nopeasti, ja pari tuntia meni helposti tanssiessa. Osa tansseista oli paritansseja, ja päädyin pari kertaa polkkaamaan tai jotain erään saksalaisherran parina. Mies osasi tosiaan tanssia, ja pyöritti minua sillä lailla että tanssin päätyttyä piti hoiperrella pöydän ääreen selvittämmän päätä vähäksi aikaa. Kivoimpia olivat kuitenkin piiri- ja rivitanssit, joissa sai pyörähdellä ja iskeä kantaa lattiaan, ja.välillä saatettiin vaihtaa paria. Todella hauskaa ja myös mainiota liikuntaa!

Tanzball

Maanantai-aamuna matkustin ratikalla pyöräni kanssa keskustaan ja oppituntien jälkeen suuntasin kämppikseni Annikan suosittelemaan "pyöräverstaaseen". Paikka on paikallisen ylioppilaskunnan pyörittämä, ja idea on se että yliopiston opiskelijat voivat tulla tiloihin maksutta huoltamaan polkupyöriään, ja tarvittaessa paikan henkilökunnalta voi kysyä apua. Maksaa täytyy vain siinä tapauksessa, jos tarvitsee ostaa jonkin osan, mutta esimerkiksi ketjuöljyn käyttö on maksutonta. Aika jees, eikös! Ostin uuden sisäkumin kuudella eurolla ja rennon henkilökunnan opastuksella onnistuin vaihtamaankin sen, ja pyörä kulkee taas. Paikka oli sisustukseltaan übercool, seinältä löytyi esimerkiksi tälläistä:

Pyörähuoltamon seinämaalaus: polkupyörän osat kolmella eri kielellä.

Tiistaina ranskalainen ystäväni Camille puhui minut mukaansa "jonkin ruotsalaisen indie-bändin" keikalle kaupungin legendaarisimpaan keikkapaikkaan Conne Islandille, ja lupasi hoitaa minulle lipun.Camille muisti lipun hinnan hieman alakanttiin, ja kun lähdimme illalla ajelemaan kaupungin eteläosiin taskussa 18,50 euron keikkalippu, epäilytti pikkuisen, että mistäköhän tuli maksettua näin paljon. Vaikka ruotsalainen olikin, en ollut kuullut tästä Friska Viljor-bändistä koskaan mitään. Camillekaan ei tiennyt bändiä, vaan lähti mukaan paikallisen kämppiksensä suosittelemana. Mutta, onneksi keikka oli ihan loistava, peräti yksi parhaista keikoista mitä olen nähnyt! Bändi soitti enimmäkseen pirteää ja menevää poppia, joka levyltä kuunneltuna olisi todennäköisesti vain ihan ok, mutta toimi livenä tosi hyvin. Osansa oli varmaan myös yleisöllä: porukka osasi kaikki biisit ja riehui ihan kunnolla, ja meininki tarttui aika helposti. Parituntisen keikan loppuessa puoliltaöin olin väsynyt mutta onnellinen.

Friska Viljor

Katunäkymiä á la Leipzig: 

Keskiviikkoiltana olin syömässä Annikan ja parin vaihtarikaverin kanssa Südvorstadissa, eli siis siellä mistä löytyy ravintoloita ja terasseja vieri vierestä. Volkhausin terassilla tarkeni lämpölamppujen ansiosta puoleenyöhön ja ruoka oli saksalaistyylistä, mutta hyvää.

Flammkuchen on kotoisin  Saksan ja Ranskan rajalta Elsassista ja on vähän niin kuin pitsa, mutta ohuella pohjalla. Tässä täytteenä savulohta, sipulia ja sinappista kastiketta. Nam.

Jälkkäri Sachsenista eli tältä alueelta: peruna-rahka-rusina-"pihvejä" kera kanelisten Schmind-pallojen. Schmind on  jotain rasvaista ja hieman hapanta kermaa. Herkkua oli, mutta tuosta ois riittänyt helposti kahdelle...niinpä piti jättää osa tähteeksi, miten harmillista ja tavatonta!

Kävelyllä Clara-Zetkin-puistossa

Clara-Zetkin-Park

Tänään oli taas ihanan aurinkoista ja lämmintä ja aikaa pitkälle lenkille. Polkaisin ensin taas pyörällä kaupungin toiselle puolelle ja lähdin tutkimaan lenkkipolkuja ja jokien varsia kaupungin pohjoisosiin.

 

Päivän todellinen huippuhetki oli, kun löysin sattumalta kaupungin todennäköisesti ainoa mäen. Mäen rinteet olivat kunnon piikkiryteikköä, mutta päällä oli laakea heinikkotasanko, josta pystyi tähystämään kauas.

Näkymä keskustan suuntaan.

Lenkkeilykuntoa passaakin pitää yllä, sillä menin ilmoittautumaan vuorijuoksukilpailuun. Kisa on parin viikon päästä Harz-vuoriston kansallispuistossa, täältä Leipzigista n. 150 km luoteeseen. Yllättäen tuolta Pohjois-Saksan keskeltä löytyy 1150 m korkea mäki Brocken, ja sen ympäristössä järjestetään perinteinen Harz-Gebirgslauf. Tapahtuman päämatka on Brocken-maraton, jossa käydään Brockenin huipulla ja yhteensä nousua kertyy hurjat 1000 m. Lisäksi kisataan puolimaraton, 11 km ja 5 km sekä pari eri patikkamatkaa. Lähden juoksemaan 11 km matkaa jossa siinäkin nousua tulee 300 m. Onnistuin saamaan pari kaveria mukaan kisaamaan, joten ensimmäinen reissu on tiedossa! Tommille tiedoksi että totta puhuit: kisan nettisivuilla ilmoitetaan että kisan jälkeen kisailojoille on tarjolla paikallista olutta. Mielenkiinnolla  lähden siis katsomaan, millainen on juoksutapahtuma saksalaiseen tyyliin.

Elsterbecken

Kotiinpäin pyöräillessä päätin tehdä vielä ylimääräisen kiemuran ja käydä katsomassa kaupungin suurta nähtävyyttä, nimeltään Völkerschlachtdenkmal. Tämä massiivinen, 91 m korkea kivirakennelma pystytettiin 1900-luvun alussa muistuttamaan Napoleonin ajan taistelusta. Muistomerkin huipulle voi kiivetä muutama sata porrasta, mutta jätin tuon elämyksen väliin, sillä ei ollut rahaa mukana sisäänpääsyyn.

 

Huomenna lähdemme kielikurssiporukalla bussimatkalle historialliseen naapurikaupunkiin Dresdeniin. Ensi viikko on kurssin viimeinen, ja tiedossa suullisen esitelmän pitäminen sekä kurssin liikuntailtapäivä. Noin muuten suunnitelmissa on käydä suomalaisbändi Rubikin keikalla ja kuuntelemassa paikallisen musiikkikorkeakoulun orkesteria, eli edelleenkään ei ole tarkoitus jäädä paikoilleen. Joku on sanonut, että Erasmus-vaihto on kuin pidennetty kaupunkiloma, ja tähän mennessä se on sitä ollut. Täytynee nauttia näistä lomasäistä ja -tunnelmista vielä pari viikkoa ennen luentojen alkamista. Terkkuja kaikille sinne syksyiseen Suomeen!