OL - suunnistusta saksalaisittain

Olin tänään pienissä suunnistuskisoissa, ja ajattelin tehdä aiheesta ihan erillisen postauksen nyt kun kokemus on vielä tuoreessa muistissa. Tässäpä siis tarinaa ainakin suunnistavien lukijoiden iloksi. Muutkin saavat lukea, jos sattuu kiinnostamaan. :) (OL on muuten yhtä kuin Orientierungslauf eli suunnistus)

Innokkaana suunnistajana olin tietysti heti Leipzigiin muutettuani googlailemassa, löytyisikö täältä vaikkapa kuntorastien tapaisia suunnistusharjoituksia. Sachsenin osavaltio on suunnistuksen suhteen Saksan aktiivisin, mutta huomasin, että tapahtumat keskittyvät osavaltion vuoristoisemmille seuduille eikä Leipzigin lakeuksilla ainakaan syksyisin suunnisteta. Lisäksi en löytänyt mitään kuntorasteja, vaan vain kisoja. Tosin ainakin tähän kisaan pääsivät osallistumaan kaikki, eikä mitään kilpailulisenssiä tarvinnut.
Ensimmäistä Leipzigin kisaa sainkin odottaa melkein joulukuulle asti, ja mietinkin pari kuukautta sitten, että taitaa mennä talvisuunnistukseksi se. Tai ainakin joutuu juoksemaan märässä metsässä. Koko marraskussa ei ole kuitenkaan (edelläänkään) satanut yhtään, joten kelin puolesta oli mahtava suunnistaa.

Tällä viikolla sitten laitoin rohkeana tyttönä ilmoittaumismeilin menemään, vaikka mulla ei ole täällä mukana kompassia eikä täällä päin rastileimaukseen käytettävää SI-tikkua. Tikkuja olisi kuitenkin nettisivujen mukaan mahdollista lainata, joten eikun vaan odottelemaan sunnuntaiaamua. Yritin saada jonkun kaveri mukaan vähintään tavaravahdiksi, mutta Outin eilisiltaiset synttäripirskeet vaikuttivat juoksuinnokkuuteen. Muut menivätkin varmaan nukkumaan samaan aikaan, kun minä heräilin. Katsoivat vähän pitkään, kun kerroin meneväni sunnuntaiaamuna juoksemaan ja joutuvani lähtemään bileistä jo puolen yön aikaan.

Aamulla ajelin bussilla Südvorstadin viereiseen Auenwald-metsään, jossa on tullut monesti lenkkeiltyä viikonloppuisin. Kisakeskus oli futiskenttien viereisissä pukuhuoneparakeissa, jonne sai hyvin jätettyä ylimääräiset tavarat. Ilmoittauduin kisatoimistossa, ja sain ystävällisiltä herroilta lainaan kompassin ja SI-tikun. Jouduin vielä pyytämään pikakoulutusta tikun käyttöön, mutta eipä tuo sen vaikeampaa ollut kuin Emitinkään käyttö. Olin ilmoittautunut juoksemaan 6,2  km rataa (vaihtoehtoina 2,4,6 ja 8 km), ja seinällä olevasta lappusesta luin, että radallani olisi 20 rastia, jotka kierretään omavalintaisessa järjestyksessa. Seinällä oli myös lista rastimääritteistä, ja jouduin heti ottamaan kontaktia muihin suunnistajiin, kun pummasin paperia ja kynän. Määritteiden kirjoittamisen jälkeen menin ulos jonoon seisoskelemaan ja odottamaan lähtöä. Osallistujia oli onneksi vain 20-30, mutta sain siltikin odottella lähtöä parikymmentä minuuttia. Lähtijöiden välillä taisi olla minuutti väliä, ja olin jonossa viimeisten joukossa. Vaikka keli oli aurinkoinen, niin tuuli oli tänään todella navakka ja piti verrytellä lämpimänä pysyäkseen. Jonossa kyselin vielä viereisiltä suunnistajilta rastimääritteiden merkitystä, vaikka ilman niitä tietojakin olisi pärjännyt. Uutta sanastoa, kuten kanto ja ojan mutka, tuli opittua. :)

Laitanpa vielä kuvan kartasta, niin kuin bloggavat suunnistajat ikään.

 Kun vihdoin sain kartan, en jäänyt suunnittelemaan reittiä niin kuin jotkut, vaan lähdin liikkeelle ja ajattelin, että katsotaan sitten matkan edetessä. :) Heti ekalle rastille mennessä meinasi käydä köpelösti, kun liian löysästi sormessa ollut SI-tikku tippui maahan, ja maassahan oli tietysti aika reilu kerros kuivia lehtiä. Tikkua etsiessä oli fiilis kuin etsisi sitä kuuluisaa neulaa heinäsuovasta, mutta jossain vaiheessa tajusin katsoa vähän eri kantille ja siellähän pilkotti punainen tikku. Onneksi ei ollut vajonnut lehtikerroksen läpi vaan jäänyt melko pinnalle. Etsimiseen tuhraantui aikaa ainakin minuutti, mutta eikun tikku kireämmälle ja matkaan. Rastit löytyivät helposti, vaikka rastiliput olivatkin puolet pienempiä kuin normaalisti. Enimmäkseen pääsi juoksemaan pienempiä ja isompia polkuja pitkin, eivätkä rastit olleet kovin kaukana poluista, mutta muutamalle päästäkseen piti rämpiä vihreällä merkityllä metsässä. Maassa lehtikerroksen alla oli sellaisia vahvoja, köynnösmäisiä kasveja, jotka kampittivat aika kivasti. Nokkoset olivat vielä hengissä ja karhunvatukkapuskat raapivat käsiä. Kesällä näkyvyys olisi varmasti ollut olematon. Kokonaisuudessaan kisa oli juoksupainotteinen, ja juoksu (tai ennemminkin hölkkä) kulkikin ihan kohtuullisesti. Siltikin aikaa kului 1:15 minuuttia, joten reitilleni kertyi ilmeiseti mittaa jonkin verran. Parissa paikkaa tein myös hölmöjä reitinvalintoja, kun lähdin "oikaisemaan" metsän poikki, vaikka olisi todellakin kannattanut kiertää polun kautta. Ne metsäpätkät nimittäin joutui etenemään e-rit-tä-in hitaasti.

Maaliin tulijat palkittiin lämpimällä minttuteellä (ihan parasta!) ja isolla suklaajoulupukilla. Huoltoon voi ollakin tyytyväinen, varsinkin kun sen sai kolmen euron osallistusmaksua vastaan! En jäänyt odottelemaan palkintojenjakoa, joten pitää odotella, että tulokset tulisivat nettiin. En kyllä välttämättä olisi pokannut voittopokaalia, vaikka eihän sitä ikinä tiedä. :) Oli kyllä huippua päästä kirmailemaan rastien perässä, vaikka aikamoista city-suunnistusta tuo olikin. Kisa oli hyvin järjestetty ja jotenkin sympaattisen pieni ja kotoisa. Myös järjestäjät ja muut suunnistajat olivat mukavaa porukkaa, joten enköhän lähde uudestaankin, jos jossain kaupungin alueella taas kisaillaan.

Lisäys 28.11. klo 23.30:
Nyt päivittyivät tuloksetkin nettisivuille, ja sijoitus oli 7/15. Jos nyt nimiä tulkitsin oikein, niin kaikki muut tytöt/naiset jäivät taakseni, mutta voittajalle jäinkin sitten reilusti, 15 minuuttia.