Sauna, du fehlst mir so...

 Kerroin muutama viikko takaperin jo toiseen kertaan puhjenneesta pyöränkumista. Ja siitä, että meinasin silloin pikaisesti tehdä asialle jotain. No, pyörä on saanut rauhassa seistä kellarissa siitä lähtien, ja minä taas olen tullut riippuvaiseksi Leipzigin raitiovaunuverkostosta. Hankin lukukausitiketin kaupungin julkiseen liikenteeseen heti kun se oli mahdollista, eli lokakuun alussa, ja sen jälkeen olen kävellyt kodin ja keskustan välin ehkä kerran. Matkaan ei uppoaisi reippaasti käveltynä kuin 25 minuuttia, mutta kun on taipumusta vitkutella lähdön kanssa, niin lähes aina joutuu turvautumaan raitiovaunuun. Ja sinne pysäkille muuten tulee useasti otettua loppukiri juosten ratikan kanssa. Siinäpä sporttailua kerrakseen heti aamusta. Jos totta puhutaan, niin kyllähän tämä elämä meinaa olla vähän liian helppoa täällä. Kotoa pysäkille kävelee kolme minuuttia, kymmenessä minuutissa ollaan jo keskustan pysäkillä, josta kävelee toiset kolme minuuttia yliopistolle.

Tykkään liikkua täällä raitiovaunuilla. Vaunut kulkevat tiheästi ja ajallaan, ja matkatessa kohtaa monenlaisia persoonallisuuksia. Tänään muuan pappa viihdytti muita matkustjia eloisalla viheltelyllään ja vahvoilla iskelmätulkinnoillaan. Myös kovaan ääneen vaikeroiva nainen on tuttu ääni nelosen ratikassa. Muuten leipzigilaiset kulkevat julkisilla suomalaiseen tapaan. Vieruskaverin kanssa ei yleensä rupatella, ellei tilanne sitä vaadi. Viime lauantaina illan viimeinen ratikka oli niin täynnä, että en aluksi uskonut pystyväni tunkeutumaan kyytiin. Pääsin lopulta sisälle ja mutkissa viereisten ihmisten päälle kaatuessa (mistään ei saanut pidettyä kiinni) tuli samalla vaihdettua muutama sanakin.

Jotta täällä vaihtarielämän pyörteissä (lue syödessä ja juodessa) ei aivan pääsisi laiskistumaan, olen aktivoitunut liikkumaan ja löytänyt uusia lajejakin. Suosituksi viikonloppuharrastukseksi on muodostunut raitiovaunulenkkeily. Tässä lajissa tutkitaan julkisen liikenteen reittikarttaa, ajellaan ratikalla tai bussilla kaupungin laidalle ja lähdetään kartoittamaan uusia ulkoilualueita. Täydellinen tapa viettää vapaapäivää! Yo-liikunnan tanssikurssi on osoittautunut erittäin hauskaksi. Tänään saimme kuulla, että pääsemme näyttämään taitomme tammikuussa, kun kaikki yo-liikunnan tanssiryhmät esiintyvät. Kun vielä hankin itselleni tanssia varten hienot nahkaiset tanssitossut, alkaa tässä muistumaan lapsuuden balettiajat mieleen.

Ostin hiljattain myös kiipeilykengät, kun halvalla lähtivät ja jotkin sisäkengät pitää kiivetessä olla. Tossujen vuokraaminen joka kerta olisi tullut lopulta kalliimmaksi. Nyt sitä ollaan niin kiipeilijää, että. Noo, ei kyllä vielä olla. Kaksi tuntia on minulle niin pitkä aika kiivetä, että kulutan käsivoimat loppuun jo ensimmäisen tunnin aikana. Loppuaika meneekin sitten jossain seinän puolivälissä jumittaessa, kun tietää, miten pääsisi etenemään, muttei vain jaksa liikuttaa itseään yhtään ylemmäksi. Turhauttavaa, mutta eivätköhän lihaskunto ja kiipeilytaidot vähitellen tästä kasva.

Kaksi kuukautta Suomesta poissa on tullut tänään täyteen, ja olen alkanut kovasti kaivata saunomista. Saunanpuutteessani suuntasin viime viikolla lähimpään uimahalliin, mutta eihän täällä tavallisesta uimahallista saunaa löydä.Vanha tuttu harrastus uinti sen sijaan maistui ja innostuin niin, että taidan tehdä uimahallivisiitistä tavan. Hallissa sai pulikoida perjantaisin iltakymmeneen asti, ja uinti olikin tuona perjantaina suosittu tapa viettää iltaa. Vielä yhdeksään saakka radoilla oli tosi paljon porukkaa, enkä huomannut minkaanlaista uintijärjestystä. Pitikin olla aika tarkkana, ettei kovin pahasti potkinut toisia. Täällä Saksassa pitää näköjään vaan tottua siihen, että porukkaa on riittää joka paikkaan...Saunoihinkin jopa! Otin sitten selvää, missä pääsisi saunomaan, ja täältä löytyy parin ison kylpylän saunaosastojen lisäksi erillisiä saunamaailmoja, joissa on tarjolla useita erilaisia saunoja. Perinteisen suomalaisen saunan lisäksi löytyy kaikkea mahdollista yrttisaunasta saunaan, jossa on automaattisesti itsensä päälle löylyä värivaloeffektien saattelemana heittävä kiuas. Niin, kuulostaa sen verran kahjolta, että on pakko mennä itse kokeilemaan. Tosin olen kuullut huhuja, että saunat täällä ovat yleensä sekasaunoja, mutta en ajattelut antaa sen haitata. Sään pitäisi lopultakin viiletä ensi viikolla lähemmäksi nollaa, joten todennäköisesti piakkoin houkuttelisi maksaa reilu kymmenen euroa saunaelämyksestä. Saunaraporttia siis seuraa!

Viime viikolla tuli saunahaaveilujen lisäksi tutustuttua Leipzigin musiikkielämään. Torstai-ilta vaihtui yöksi kaupungin tykätyimmällä indieklubilla, Ilses Erikassa. Minäkin tykkäsin kovasti. Tanssimusiikin osalta ihan huippua, ja kellariklubi oli fiilikseltään persoonallinen ja rento. Miinusta siitä, että jossain vaiheessa yötä tupakointipuolen ovi olikin selällään, eikä sauhuttelualuerajoituksista enää pidetty kiinni. On ollut pieni yllätys huomata, ettei tupakkalakia täällä todellakaan noudateta kaikissa paikoissa tiukasti. Sen huomaa haisevien vaatteiden lisäksi kurkkukipuna seuraavana aamuna.

Lauantai-iltana oltiin kuuntelemassa Thomaskirkossa Mozartin Requiem-teosta. Orkesterista ja kuorosta en etukäteen löytänyt mitään tietoa (olivat kai jonkin seurakunnan), mutta osoittautuivat molemmat oikein hyviksi. Requiem on kyllä sellaista musiikkia, että se tekee aina syvän vaikutuksen.

Ensi perjantaista on toivottavasti tulossa kiva, sillä silloin kokkaamme Mylenen kanssa meillä joko alku-, pää- tai jälkiruoan ja ruokaseuraksemme istuu neljä muuta tyyppiä. Muut ruokalajit päästään syömään jonkun muun ruokapöydässä ja muiden valmistamana. Kokonaisuudessaan illan aikana tapaa kaksitoista uutta ihmistä. Kyseessä on WILMA:n Dinner-Hopping. Viikonloppuna on myös merkkipäivä: kielikurssin alkamisesta on kaksi kuukautta, joten sitä täytyy juhlistaa kakulla!

Jos teillä muuten on joitain toiveita liittyen siihen, mitä haluaisitte lukea blogissani, niin laittakaa toki kommenttia. Muuten kirjoittelen kuulumisia niin kuin tähänkin asti. :)  Kuulemisiin taas!